KUKA TIETÄÄ PARHAITEN MIKÄ KISSOILLE ON PARASTA?

Aika ajoin somessa joku kissojenpelastaja purkaa tuntojaan, kun ulossyntyneen kissapesueen pennut kuolevat käsiin tehohoidosta huolimatta tai kun naarmuinen ja takkuinen kulkurikolli menehtyy, koska pelastajat saavat siitä tiedon liian myöhään. Jaan tuon syvän surun ja voimattomuuden tunteen kissan turhasta kuolemisesta. Olen itsekin ollut mukana vapaaehtoisessa eläinsuojelutyössä vuodesta 1975 lähtien ja toiminut kotihoitopaikkana yli 500 kodittomalle kissalle. Siinä on joutunut myös haudankaivajaksi paitsi pennuille myös aikuisille kissoille.

Ymmärrän hyvin, että erityisesti populaatiokissojen parissa pelastustyötä tekevät vapaaehtoiset haluaisivat estää kissojen vapaan ulkoilun, koska he näkevät jokaisessa ulkona yksikseen liikkuvassa kissassa potentiaalisen uhrin. Tämä tunne ei kuitenkaan oikeuta vaatimaan kissojen oikeuksien rajoittamista ja estämään kissojen liikkumista vapaana. Miksi hyvin hoidettuja ja omistajiensa rakastamia kissoja pitäisi rangaista siitä, että jotkut ovat toimineet vastuuttomasti ja jättäneet kissansa heitteille?

Suomessa elää noin miljoona kissaa ja vuosittain löytöeläintaloihin päätyy noin 10 000 kissaa eli yksi prosentti koko kissakannasta. Nämäkään eivät kaikki ole heitteille jätettyjä, sillä joukossa on myös kotoaan karanneita ja naapureiden loukuttamia kotikissoja. Naapureiden kissojen loukuttaminen ja niiden vieminen löytölöihin on muuten silkkaa kiusantekoa! Kaikki hylätyt kissat eivät suinkaan päädy löytöeläinten talteenottopaikkoihin, vaan ne joko selviytyvät tai menehtyvät. Toki jokainen heitteille jätetty tapaus on liikaa!

Erityisesti maaseudulla kissalla on kautta aikain ollut tärkeä rooli pienjyrsijöiden torjujana navetoissa ja vilja-aitoissa. Hyvät hiirikissat ovat keränneet kehuja. Nykyään niitä kaivattaisiin myös kaupunkien jyrsijäongelmien ratkaisijana. Myrkyillä aiheutetaan vain uusia ongelmia kuten esim. Australiassa on koettu. Siellähän ensin järjestettiin kissojen massamurha ja sen jälkeen herättiin valtaisaan hiiri-invaasioon. Sitä ryhdyttiin ratkomaan levittämällä myrkkyjä ja kun ne eivät tehonneet, siirryttiin käyttämään supermyrkkyjä. Sen seurauksena kuoli sekä koiria että luonnonvaraisia eläimiä.

Kissan kuten muidenkin eläinten perusoikeuksiin kuuluu niiden lajityypillisten tarpeiden mahdollistaminen. Kissa tarvitsee liikuntaa ja aistii ympäristöään tuoksujen kautta. Siksi luonnossa liikkuminen ja lähiympäristöön tutustuminen ovat kissalle äärettömän tärkeitä. Toki tiedostamme yksin ulkona liikkuvaa kissaa uhkaavat vaarat kuten liikenteen, pedot ja kissanvihaajat. Vastuullinen kissanomistaja pystyy ne varmasti tunnistamaan, eikä anna kissansa ulkoilla yksinään vaarallisissa oloissa. Tiedostamme myös sisäkissan kohtaamat vaarat kuten putoaminen ikkunoista tai parvekkeelta, pyykkikoneiden ja kuivausrumpujen surmanloukut sekä kaltoinkohtelut, jotka sisäkissojen kohdalla jäävät piiloon.

Ylipäänsä on käsittämätöntä, että monista eläinsuojeluyhdistyksistä on tullut ns. sisäkissayhdistyksiä, joista kissoja ei luovuteta omakotitaloihin tai maatiloille, ellei ottaja sitoudu pitämään kissaa pelkästään sisällä tai pihalle rakennetussa häkissä tai ulkoiluttamaan valjaissa. Onko Suomeen syntynyt joku ”cityeläinsuojelijoiden” joukko, joka on kadottanut maalaisjärkensä, eikä ymmärrä kissan lajityypillisiä tarpeita? – Ensinnäkään kissa ei ole häkkieläin. Toiseksi haluaisin todella nähdä sen maatilan isännän/emännän, joka taluttaisi hiirikissaansa valjaissa tai rakentaisi sille häkin navetannurkalle.

Olisiko parempi katsoa asiaa kissan silmin? Mitkä ovat kissan lajityypilliset tarpeet ja miten kissat voivat elää onnellista kissanelämää? Vastaus löytyy kuuntelemalla ja katselemalla kissaa. Tai lukemalla biologian ja eläinetologian tutkimuksia. Mitkään lasitetut parvekkeet tai huoneen nurkkaan kasatut kiipeilypuut eivät täytä kissojen ulkoilun ja liikkumisen tarpeita. Jos joku ryhtyisi vaatimaan, että koirat on pidettävä vain sisätiloissa, häntä pidettäisiin kahjona!

Hannele Luukkainen

Kissojen oikeudet ry:n puheenjohtaja

hannele.luukkainen@clarinet.fi

Alexandrantie 10

06400 Porvoo

040-547 7770