Puhe "tuhoa kylvävistä" kissoista lietsoo kissavihaa

Ulkona liikkuvista kissoista ja niiden haittavaikutuksista luonnossa on ollut paljon kirjoituksia mediassa. Helsingin sanomien artikkelissa (HS YMPÄRISTÖ 6/9/2022) kissat lähes demonisoidaan "tuhon kylväjinä" jo otsikossa. Tällainen puhe on omiaan synnyttämään kissavihaa ja aiheuttamaan vaaraa kaikille satunnaisesti vapaasti liikkuville kissoille. Oiomme seuraavassa muutamia ongelmallisia väitteitä ja tuomme esiin, että vapaasti ulkoilevat kissat eivät ole mustavalkoinen asia luonnon- ja eläinsuojelun näkökulmasta.

Kaikilla eläin- ja luonnonsuojelijoilla on epäilemättä hyvät tavoitteet edistää sekä kissojen että luonnoneläinten turvallisuutta. Kissat ansaitsevat arvostusta ja huolenpitoa eikä niitä saa hylätä luontoon. Kaikki lienevät yhtä mieltä myös siitä, että vapaasti ulkona lisääntyvät ja syntyvät kissat, jotka muodostavat kissapopulaatioita, ovat ongelma kissojen itsensä takia, ja niistä muodostuu myös ympäristölle haittaa. Nämä lähes omillaan elävät kissat ovat kuitenkin aivan eri asia kuin hoidetut ulkoilevat kotikissat. Kissoja loukutettaessa pitääkin varmistaa, onko lopetettavaksi tai eläinsuojaan vietävällä kissalla omistajaa. Suomessa kotieläimenä/lemmikkinä pidettävällä kissalla on järjestyslain ja metsästyslain suoma suoja ulkoillessa lukuun ottamatta muutamia yleisiä paikkoja, joihin kuuluu yleinen uimaranta, lasten leikkipuisto, yleiseen käyttöön varattu juoksu-/kunto-/hiihtorata, urheilukenttä sekä tori toriaikana. Vapaasti ulkoileva kissa jota omistaja ruokkii ja josta huolehtii, ei ole heitteillejätetty (Tiina Pullola 2022, MMM).

Kissat Suomen historiassa

Nymanin ja Keinäsen kirjoittamasta Kissojen Suomi kirjasta (SKS 2012) selviää, että kotikissa (Felis catus) on ollut Suomessa ainakin tuhat vuotta. Maataloissa on menneinä vuosisatoina lähes poikkeuksetta pidetty tupakissoja ja navettakissoja (Nyman ja Keinänen 2012). Ylimääräisiä kissoja on tapettu ja kissoja on tapettu myös niiden turkisten tähden. Keskiajalla Keski-Euroopassa vallinnut kissojen vaino ei kuitenkaan ulottunut Suomeen asti (Nyman ja Keinänen 2012).

Lain määrittelyt

Ei-villiintynyt, omistajallinen kissa ei ole Suomessa haitallinen vieraslaji. Sen sijaan villiintynyt kissa on luokiteltu haitallisiin vieraslajeihin ja siihen voidaan metsästyslain mukaan soveltaa mitä rauhoittamattomaan eläimeen sovelletaan. Lemmikkikissaa ja villiintynyttä kissaa on kuitenkin vaikea erottaa toisistaan loukussa tai luonnossa, minkä vuoksi vieraslajiluokittelu on kyseenalainen. Moni lemmikkikissa menee paniikkiin loukussa. Laki edellyttää, että löytökissaa pitää säilyttää 15 vrk talteenottopaikoissa. Eli mitään kissaa ei saa tappaa tavattaessa.

Erilaiset ympäristölliset vaikutusmekanismit suhteutettuina

Väite, ”kissa kylvää tuhoa”, on kissoja räikeästi mustamaalaava ja sitä ei ole suhteutettu todellisuuteen. Suomessa lintukadon suurimmat aiheuttajat ovat metsien hakkuut, maatalouden tehostuminen sekä aiempina vuosikymmeninä tehdyt soiden ojitukset (IPBES). Muita pääsyyllisiä ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksesta aiheutuvat vaikutukset, lintujen talvehtimisalueella kuten Afrikassa ja Etelä-Euroopassa tapahtuvat muutokset, rakennukset ja liikenne sekä vieraslajit. Vieraslajien osuus on kuitenkin tutkimusten valossa epäselvä. Helsingin Sanomissa siteerattua Eläinruokateollisuutta ei voida pitää puolueettomana lähteenä koskien kissojen haitallisuutta luonnossa, koska eläinruokafirmat saavat hyötyä kaupallisen kissanruoan myymisestä. Eläinruokateollisuus aiheuttaa välillisesti maankäytön ja ilmastonmuutoksen kautta huomattavaa haittaa luonnoneläimille (Alexander et al. 2020).

Kissat saalistajina

Kissat vaanivat paljon, mutta vain pieni osa tästä vaanimisesta johtaa saaliin nappaamiseen. Osa kissoista tappaa vain vähän, tai ei ollenkaan, kun taas osa yksilöistä voi pyydystää verrattain paljonkin saaliita (Telkänranta 2023). Se, mitä kissayksilö saalistaa ja kuinka paljon on riippuvaista muun muassa siitä, mitä on saatavilla ja minkälaisesta ympäristöstä on kyse. Esimerkiksi Englannissa tehtäviä tutkimuksia ei voi verrata Suomessa tai Ruotsissa tehtyihin tutkimuksiin, kuten käy ilmi muun muassa Kauhala et al. (2015) tutkimuksesta ja Telkänrannan (2002) kirjasta.

Esimerkiksi valtamerten saarilla esiintyy runsaslukuisina useita maassa pesiviä lintulajeja, jotka ovat alttiita pedoille. Manner-Euroopassa olosuhteet ja eläimistön koostumus on erilainen. Manner-Euroopassa kissan pääsaalista ovat piennisäkkäät. Kissan runsaimpiin saaliseliöihin Suomessa kuuluvat myyrät, hiiret, rotat ja päästäiset. Metsäisessä ympäristössä kissan saaliiksi jäävät päästäiset ovat pääasiassa metsäpäästäisiä, jotka ovat metsämyyrän ohella Suomen runsaslukuisin nisäkäslaji (Wikipedia). Kauhala et al. (2015) julkaisussa sekä Telkänrannan (2002) teoksessa, jossa on viittaus Ruotsissa tehtyyn laajaan saalistustutkimukseen, on tuotu esiin, että linnut muodostavat vain pienen osan lemmikkikissojen kokonaisravinnosta ja niitäkin saalistetaan vain, jos jyrsijöitä ei ole saatavilla.

Linnut pääsevät ulkona hyvin kissoja pakoon. Talviruokintapaikka voi muodostaa poikkeuksen, kun ruokintapaikalle tulee kylmyyden heikentämiä lintuja. Myös syksyisin taajamissa ruokailevat pikkulinnut ovat alttiimpia kissojen saalistukselle (Kauhala et al. 2015). Osa kissoista on taitavampia lintujen saalistajia, mutta tällöin saaliiksi jäävät todennäköisesti heikommat, sairaat ja vanhat yksilöt, pesimäaikaan poikaset. Muiden eliöryhmien, kuin jyrsijöiden tai lintujen, kuten jäniseläinten ja sammakoiden yksilöitä voi jäädä saaliiksi, myös kissasta riippuen. Peltomaisessa viljellyssä ympäristössä saaliiksi jäävät useimmiten pikkujyrsijät.

Tutkimusten mukaan suurimmat kissojen aiheuttamat haitat luonnoneläimille ovat villiintyneiden kissojen aiheuttamia (Széles et al. 2018). Villiintyneet kissat saavat kaiken ravintonsa luonnosta ja niiden selviytyminen onkin kiinni saalistuksen onnistumisesta. Lintuja saalistavan kissan linnustolle aiheuttama mahdollinen haitta kompensoituu ainakin osittain sen saalistamien piennisäkkäiden aiheuttaman linnustohaitan poistumisena (Kauhala et al. 2015). Esimerkkinä tästä on, että osa kissoista torjuu tehokkaasti rottia, jotka syövät myös maassa pesivien lintujen munia ja poikasia (Kauhala et al. 2015). Ekologian peto-saalisteorian mukaan kissakin parantaa saalislajien geneettistä perimää, jolloin selviytyjiksi jäävät ne yksilöt, jotka ovat parhaiten sopeutuneita ympäristöön. Tämä petojen eliöille aiheuttama testi on elintärkeää lajien jatkuvan sopeutumisen, selviytymisen, kannalta. Väite, että luonnoneläimet eivät oppisi välttämään kissaa, tuskin pitää paikkaansa, koska esimerkiksi linnut varoittelevat ahkerasti kissan liikkuessa alueella. Muuttolinnut oppinevat myös talvehtimisalueillaan tunnistamaan kissan ja varomaan sitä. Toisin kuin usein väitetään, kissan kaltainen saalistaja ei ole myöskään täysin vieras Suomen luonnolle, vaan vaanimalla pyydystäviä pienpetoja on muitakin, kuten kettu. Pedot kissa mukaan lukien poistavat myös turhaa kärsimystä luonnosta napatessaan saaliikseen loukkaantuineita ja sairaita eläimiä.

Erilaisia kissoja ja ympäristöjä

On totta, että kissa voi sopeutua elämään pelkästään sisäkissana, jos ulkona ympäristö on levoton, vaarallinen ja siten ei-houkutteleva ja jos kissa saa sisäympäristössä riittävästi mahdollisuuksia ”saalistukseen” ja muuhun virikkeellisyyteen. Kuitenkin sopivissa olosuhteissa etenkin maalaismaisessa tai puutarhamaisessa/puistoisessa ympäristössä kissalla on usein kova kiinnostus ulkoelämää kohtaan. Monien kissojen hyvinvointi kärsisi huomattavasti, jos ne eivät pääsisi ulkoilemaan. Osa kissoista sopeutuu valjaisiin ja niiden omistajilla on runsaasti aikaa ulkoilla niiden kanssa. Osa kissoista taas ei sopeudu valjaisiin ja niiden terveydelle on erittäin tärkeää saada ulkoilla vapaasti. Myös pelkästään sisäympäristössä elävällä kissalla on riskinsä!

Ulkoilevat kissat hoitavat usein tärkeää tehtävää jyrsijöiden torjujana. Se on luonnonmukainen ja hyvä vaihtoehto myrkyille ja loukuille, jotka aiheuttavat huomattavaa haittaa luonnon eläimille. Vastuullinen omistaja leikkauttaa, (ellei kyseessä ole kasvattaja, joka pitää asianmukaisesti huolta mahdollisesti syntyvistä poikasista ja niiden elämän jatkosta), siruttaa ja rekisteröi kissan sekä huolehtii kissan kaikista tarpeista.

Kissojen käyttäytymistarpeet eivät ole muuttuneet vuosisatojen saatossa. Afrikassa kesykissat risteytyvät edelleen niiden kantamuodon, afrikanvillikissan (Felis lybica), kanssa ja jalostaminen on nuori ilmiö, joka ei ole vaikuttanut kissojen geenistöön merkittävästi (Telkänranta 2002, 2023). On kuitenkin eräitä kissarotuja, joita on jalostettu osin epäeettisesti ja joilla sen vuoksi voi olla esimerkiksi heikentynyt kylmänsietokyky ja kohonnut riski loukkaantumisiin. On selvää, että Suomessa talvi on niin kylmä, että silloin kissojen ulkoilua on syytä rajoittaa. Omistajan tuleekin etenkin kylmänä vuodenaikana huolehtia siitä, että kissa pääsee sisään lämpimään riittävän usein, aina halutessaan, eikä vietä ainakaan öitään ulkona. Omistajan tulee käyttää omaa harkintakykyään siinä, onko ympäristö riittävän turvallinen kissalle vapaaseen ulkoiluun.

Yleisesti ottaen kissa on ihmisen tärkeä kumppani, jolla on myös oma itseisarvonsa ja oikeus hyvinvoinnilleen tärkeään käyttäytymiseen. Kissan ja ihmisen yhteiselo on parhaimmillaan hedelmällistä ja molempien lajien hyvinvointia lisäävää.

Heta Rousi, FT (biologia)

Outi Vainio, prof. emer. (eläinlääketieteellinen farmakologia)

Riitta Salmi, LuK (biologia)

Hannele Luukkainen, valtiot. lis. (valtiotiede)

Kirjallisuusluettelo

Alexander P., Berri A., Moran D., Reay D. & Rounsevell M. 2020. The Global Environmental Paw Print of Pet Food. Global Environmental Change 65. DOI:10.1016/j.gloenvcha.2020.102153

Kauhala K., Talvitie K. & Vuorisalo T. 2015. Free-ranging house cats in urban and rural areas in the north: useful rodent killers or harmful bird predators? Folia Zoologica 64: 45-55.

Nyman H. & Keinänen M. 2012. Kissojen Suomi – Katit Historian Poluilla. SKS Kirjat.

Széles G., Purger J. J., Molnár T., Lanszki J. 2018. Comparative analysis of the diet of feral and house cats and wildcat in Europe. Mammal Research 63: 43-53.

Telkänranta H. 2023. Millaista on olla kissa? SKS Kirjat.

Telkänranta H. 2002. Matka Kissan Mieleen. Sanasilta.