Kissa on kulkenut ihmisen rinnalla jo tuhansia vuosia, aina muinaisesta Egyptistä nykypäivän koteihin. Ennen kaikkea se on ollut yhtä aikaa arvoituksellinen ja läheinen kumppani – metsästäjä, vartija ja ystävä. Nyky-Suomessa kissan asemaa turvataan lailla: eläinten hyvinvointia koskevat säädökset velvoittavat huolehtimaan esimerkiksi sen ravinnosta, hoidosta ja lajityypillistä tarpeista. Tämä kertoo siitä, että kissa nähdään tuntevana olentona, jonka hyvinvointi on meille kaikille tärkeä asia. Kissan hyvinvointiin kuuluu mahdollisuus toteuttaa sen lajityypillistä käyttäytymistä, kuten ympäristön tarkkailua, saalistamista ja usein se tarkoittaa myös lajikumppanien seuraa.
 

Kissa on jättänyt tassunjälkensä myös kieleemme. Ei ole sattumaa, että puhumme ”kissanhännän nostamisesta”, tokaisimme ”kissa vieköön” tai muistutamme, että ”kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä”. Sanonnat kuvaavat hyvin kissan luonnetta –  uteliasta ja itsenäistä.
 

Kissan tarina on siis enemmän kuin pelkkää historiaa: se on osa kulttuuriamme, lainsäädäntöämme ja jokapäiväistä kieltämme.