Kissat kuuluvat petoeläinten lahkon (Carnivora) kissamaisten eläinten Feliformia-nimiseen alalahkoon ja kissaeläimet (Felidae) ovat tämän alalahkon heimo joka puolestaan jakaantuu kahteen eri alaheimoon: pieniin kissoihin (Felinae) ja isoihin kissoihin (Pantherinae). Jakaantumisen pieniin ja isoihin kissoihin arvioidaan tapahtuneen n. 16-8 miljoonaa vuotta sitten. Ensimmäisenä tunnettuna kissojen suvun edustajana ja esi-isänä pidetään Proailurusta, joka eli noin 25–30,8 miljoonaa vuotta sitten Aasian ja Euroopan alueella. Fossiileja on löydetty mm. Mongoliasta, Saksasta ja Espanjasta.

 

Felis-suvun geneettinen erottuminen muusta felidae-suvusta tapahtui 6-7 miljoonaa vuotta sitten. Felis-suvun kissojen jakaantuminen omiksi lajeikseen tapahtui 3-1 miljoonaa vuotta sitten. 

 

Kesykissan (Felis catus) esi-isänä pidetään Afrikanvillikissaa (Felis lybica), joka toiselta nimeltään tunnetaan nubiankissana. 

 

Kissan kesyyntymisen tarkasta ajankohdasta elämään ihmisen kanssa ei ole olemassa täysin varmaa tietoa. Yleinen arvio on se, että kesyyntyminen tapahtui hedelmällisen puolikuun alueella lähi-idässä 8000 - 13 000 eaa. Kissan kesyyntyminen kulkee käsi kädessä ihmisen ja ihmiskunnan siirtymisessä metsästäjä-keräilijästä maanviljelyyn. Viljojen varastointi houkutteli paikalle hiiriä ja rottia, joiden torjujina kissat olivat ylivertaisia.

 

Kyproksella tehtyjen hautakaivausten yhteydessä löytyneiden kissan luurankojen ja Turkista, Syyriasta ja Israelista löytyneiden kivi- ja kalkkipiirustusten mukaan ihminen otti kissan lemmikikseen noin 10 000 vuotta sitten. Vaikka Lähi-idän vanhimmat kissojen haudat ovat vasta tuhansia vuosia myöhemmältä ajalta, muinaiset egyptiläiset olivat kuitenkin ensimmäisiä, jotka kesyttivät kissoja suurimittaisesti.

 

Egyptissä kissoja alettiin palvoa heidän oltuaan täydellinen vastustaja käärmeitä, jyrsijöitä ja viljasatoja vahingoittavia lintuja vastaan. Kissat olivat hyötyeläimiä, mutta heitä palvottiin ja kunnioitettiin kauniina, pyhinä, älykkäinä ja mystisinä eläiminä. Tärkeimpinä egyptiläisinä kissajumaluuksina mainittakoon Bastet, Sekhmet ja Mafdet. Kissoilla oli Egyptissä vankka lain suoja, joka tulee esiin esim. siitä, kissojen surmaajaa uhkasi Ankara rangaistus pahimmillaan kuolemantuomio.  Egyptiläiset uskoivat että kissa suojasi taloa ja toi taloon hyvää onnea. 

 

Tarina Pelusionin taistelusta (525 eKr) kertoo siitä, miten Akhaimenidi-imperiumin sotilaat voittivat (ratkaisevan) taistelun Egyptiä vastaan kantamalla kissoja mukanaan. Egyptiläiset eivät uskaltaneet ampua nuoliaan hyökkääviä persialaisjoukkoja vastaan, koska pelkäsivät vahingoittavansa kissoja.

 

Kissojen tie Egyptistä Eurooppaan kulki n. 2500 vuotta sitten Välimeren itä- ja pohjoisrannikkoja pitkin. Kreikassa ja Italiassa kesykissat yleistyivät n. 2400 vuotta sitten. Britanniaan kissa saapui joko foinikialaisten tai mahdollisesti roomalaisten laivojen mukana. Kissojen levittäytyminen länsi-eurooppaan tapahtui nopeasti mm. sen takia, että laivakissat olivat erittäin suosittuja. 

 

Rooman valtakunnassa kissat syrjäyttivät kärpät, hillerit ja lumikot hiirten pyytäjinä. 

 

Skandinaaviaan kissojen arvioidaan saapuneen n. 1200 vuotta sitten. Kissa esiintyy norjalaisessa kansantaruissa usein ja Esim. Skandinaavisessa mytologiassa jumalatar Freijan vaunuja vetää kaksi suurta kissaa. Viikingit arvostivat kissoja suuresti ja pitivät kissoja laivoillaan torjunnassa hiiriä ja muita tuholaisia. Kissa oli myös erittäin suosittu häälahja viikinkiajan häissä. Norjalaisen metsäkissan uskotaan kehittyneen viikinkien tuomien lyhytkarvakissojen ja ristiretkeläisten tuomien pitkäkarvaisten kissojen risteytymänä.

 

Suomi ja kissat

 

Suomeen kissojen arvioidaan saapuneen yli 1000 vuotta sitten. Pidetään mahdollisena, että ensimmäiset kissat kulkeutuivat Suomeen viikinkien matkassa idän jokia pitkin. 

 

Arkeologisissa kaivauksissa vanhin löytö ja todiste kissasta on Hämeenlinnan lähellä sijaitsevasta esikristillisestä kalmistosta. Viikinkiaikainen pyhä hautapaikka on ollut käytössä 800–1050 jKr. Janakkalan Viralasta on löydetty kissan olkaluu muinaisesta maatalousyhdyskunnasta, josta löytyi myös ihmisten, lampaiden, vuohien, hevosten ja lehmien luita. Löytö sijoittuu 1000–1100-luvuille.

 

Suomessa viljanviljely alkoi rautakauden loppupuolella noin 800–1000 jKr., ja samoihin aikoihin kissa saapui. Maatiaiskissan historia Suomessa on siis tuhatvuotinen. Suomalaisten siirtyminen kaskiviljelystä peltoviljelyyn tiesi kissojen tarpeellisuuden jatkuvaa kasvua koska alkoi syntyä vakiintunutta asutusta peltoineen. Vilja-aitoissa kissa oli talonpojille erittäin arvokas apulainen.

 

Hansakaupan nousun myötä laivakissat nousivat suureen arvoon. Kissat takasivat sen ettei kauppiaiden arvokas rahti joutunut rottien tuhoamaksi. Ruotsin keskiaikainen laki mainitsee laivakissan eli skeppskattin virallisessa lakitektissä . Kauppalaivurin oli huolehdittava, että hänellä oli laivassaan kissa saalisamassa rottia ja muita tuholaisia. Laki koski myös Suomea eli Ruotsin tuolloista itäistä maakuntaa. 

 

Suomeen laivakissat rantautuivat ensimmäisenä Turkuun Aurajoen suulle. 1500-luvulla Turun kujilla juoksenteli kujakatteja, joista useimmat olivat villikissoja. Ne verottivat ansiokkaasti kaupungin rottakantaa.

 

Musta surma iski Turkuun 1350-luvulla ja tuon jälkeen ruttoepidemioita esiintyi uusina aaltoina aina 1700-luvulle saakka. Kuten muualla Euroopassa myös Suomessa harhaluulot ja väärä tieto sai aikana uskomuksen että tautia levittävät kissat, joka tiesi synkkien vainojen ja joukkosurmien aikaa sekä rottaongelman suoranaista räjähdysmäistä kasvua. Kissojen maine alkoi  parantua muun Euroopan tahdissa 1700-luvulla, kun oikean tiedon voitettua väärän. 

 

Suomalaisissa maalaistaloissa tunnettiin tupa- ja navettakissat. Jälkimmäiset olivat monesti puoliksi villejä, jotka pitivät tuholaiset poissa navetoista. 

 

Tupakissasta kehittyi maanviljelyn muutoksen myötä nykyinen lemmikkikissa. Tupakissalla oli mieluinen paikkansa uuninpankolla ja he käpertyivät mielellään talon emännän syliin. Voidaan sanoa että Emännän ja kissan suhde oli erityinen koska  molemmat astelivat samalla reviirillä pirtin ja navetan välissä ja näin he oppivat pitämään toisistaan.

 

Aasia

 

Roomalaisten kauppiaiden mukana kissat siirtyivät myös Aasiaan esim. Kiinaan 400-luvulla. On myös arveltu että foinikialaiset  ja egyptiläiset kauppalaivat olisivat vieneet kissoja Intiaan ja muihin Aasian maihin jo paljon aikaisemmin. Japaniin kissa saapui Kiinan buddhalaismunkkien mukana 500-luvulla. 

 

Amerikka

 

Amerikkaan kissa matkasi eurooppalaisten tutkimusmatkailijoiden ja siirtolaisten mukana joitakin satoja vuosia sitten.

 

Vainot Euroopassa

 

Keskiajan Euroopassa kissa joutui hirvittävien vainojen kohteeksi. Egyptiläisen ja roomalaisen menneisyyden vuoksi kissat yhdistettiin pakanallisuuteen. Katolinen kirkko aloitti vuonna 1233 kampanjan kissojen hävittämiseksi manner-euroopasta. Mustien kissojen väitettiin olevan paholaisen lähettiläitä maan päällä. Seuraavien kolmen vuosisadan aikana miljoonat kissat joutuivat Euroopassa kidutuksen ja surmaamisen kohteiksi

 

Musta surma (1346-1353) kiihdytti kissavainoja Euroopassa. Kissaa pidettiin virheellisesti syyllisenä tuhoisaan ruttoepidemiaan ja seurauksena oli  ruttoa levittävien rottien huomattavan runsas lisääntyminen. 

 

Kissojen maine Euroopassa alkoi parantua vasta 1700-luvulla ja 1800-luvulla kissat olivat nousseet suosittujen lemmikkien asemaan. Esimerkiksi Ison-Britannian ja Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Viktorialla oli useita lemmikkikissoja. 

 

Kissojen asema islamissa ja Ortodoksisen kirkon piirissä

 

Molempien uskontojen parissa kissa on aina ollut suuresti arvostettu, pyhä ja puhdas eläin, ja ainoa eläin jonka läsnäolo on sallittu pyhillä paikoilla ja pyhissä rakennuksissa. Historiallisesti kissa on suojellut pyhiä kirjoituksia hiiriltä. 

 

Laivakissat

 

Jo muinaisista ajoista lähtien kissat ovat olleet erittäin suosittuja matkatovereita laivamatkoilla. Kissaja on tuotu laivoille matkaonnen takaamiseksi, sään ja muiden tapahtumien ennustamiseksi, ystäviksi sekä pyydystämään hiiriä ja muita tuholaisia. Kissojen uskottiin vuosituhansien ajan tuovan laivalle onnea vaarallisilla vesillä purjehdittaessa. Laivakissojen käyttäytymisestä luettiin hyviä ja huonoja enteitä, ja niiden uskottiin pystyvän esimerkiksi nostattamaan myrskyn häntäänsä sitoutuneella taikavoimalla. Jotkin säähän liittyvät uskomukset ovat todistetusti totta: kissat esimerkiksi pystyvät havaitsemaan ilmanpaineen pienetkin muutokset ja levottomalla käyttäytymisellään ilmaisemaan matalapaineen. Laivakissan yli laidan heittämisestä uskottiin seuraavan myrsky ja yhdeksän vuoden epäonni. Laivakissoja ruokittiin ja kohdeltiin tästä syystä hyvin.

 

Kissat ja nykyaika

 

Internetin valtakaudella kissavideot ovat saavuttaneet suursuosion.