Hannele Luukkaisen puhe, Topelius-palkintotilaisuus HESY ry

Kuva. Ninja-kissa ottaa nokoset. Kuvaaja Heta Rousi.

VALTA, VAPAUS, VASTUU, VIHA JA VIISAUS - IHMISEN JA ELÄINTEN VÄLILLÄ

Hannele Luukkainen

Sakari Topelius oli suomalaisen eläinsuojelun uranuurtaja. Hän kantoi huolta

pikkulintujen kohtalosta ja opetti suomalaisia kunnioittamaan luontoa ja eläimiä. Topeliuksen aikaan ihmisen ja eläimen suhde oli varsin yksinkertainen ja heijasti vallinnutta elämäntapaa ja arkea. Ruokaa tuottavat eläimet olivat arvokasta

omaisuutta, jota vaalittiin, jotta perheillä oli syötävää.

Nykyajan ihminen sitä vastoin on alistanut eläimet omiin tarkoitusperiinsä lähes

kaikkialla: ruuantuotannossa, turkistarhoilla, eläinkokeissa, rodunjalostuksessa,

pentutehtailussa, … Tyypillistä tälle ajattelulle on, että maamme ylin

eläinsuojeluviranomainen on nimetty Ruokavirastoksi – ikään kuin kaikkien eläinten rooli olisi olla lautasillamme!

Eläimet on vangittu häkkeihin kanaloissa, turkistarhoilla ja pentutehtaissa tai

kahlittu rautakehikoihin kuten navetoissa ja sikaloissa. Mikään eläin ei ole häkkieläin

ja kaikilla pitää olla oikeus elää lajityypillisten tarpeidensa mukaan. Turkistarhoilla kettuja pidetään 0.8 m2 häkeissä, kun eläintarhoissa ketuilla pitää olla tilaa 800 m2. Sama eläin kahdet normit! Eli käyttötarkoitus määrittää kunnioitetaanko eläintenpidossa lajityypillisiä tarpeita vai ei. Perustelu ei kestä päivänvaloa!

Eläimet ovat yksilöitä, jotka tuntevat kipua ja tuskaa olennaisesti samalla tapaa kuin

ihminen. Meillä kaikilla on valta valita, tuemmeko tätä mallia vai vapautammeko

eläimet. Itse olen ollut 45 vuotta kasvissyöjä – en syö muitakaan ystäviäni, miksi siis

söisin eläimiä!

Vallan väärinkäyttöä on julistaa jotkut eläinlajit vieraslajeiksi ja yllyttää niiden

listimiseen kaikilla mahdollisilla tavoilla jopa poikasaikana. Vieraslajeja on kahta

sorttia: toiset ovat tulleet maahan itse – kävellen, uiden tai lentäen ja toiset ovat

ihmisen tuomia metsästettäväksi tai tarhattaviksi. Määritelmä pitäisi rajata vain

jälkimmäisiin. Eläimet eivät tunne maiden välisiä rajoja. Ne liikkuvat vapaasti

ravinnon perässä ja ilmasto-olojen muuttuessa. Luonnon eläimet eivät tarvitse

passeja eivätkä viisumeita. Kumma kun muuttolintuja ei ole julistettu vieraslajeiksi!

Vallan vahingollisuutta on sallia ilotulitukset, vaikka ne ovat vaaraksi paitsi

luonnonvaraisille eläimille myös kotieläimille ja lemmikkieläimille.

Lapsuudessani petoeläinten tappamisesta maksettiin tapporahaa. Petovihaa ja

pelkoa petoja kohtaan levitetään tahallisesti, jotta saadaan asenteet

myötämieliseksi petojen tappamiseen. Paheksutaan sitä, että pedot metsästävät

riistaa, koska metsästäjät haluavat itse metsästää niitä. Kun sudet on tapettu,

valitetaan, että hirviä ja peuroja on liikaa. Samanaikaisesti metsästäjät kuitenkin

ruokkivat peuroja, jotta niiden kannat kasvavat ja niitä ammutaan suoraan

syöttöpaikoille. Hirvieläinten teurastusjätteitä levitellään luontoon, jotta saadaan sudet ja karhut ihmisten ilmoille. Sitten niitä kutsutaan häiriköiksi, jotta niille saa tappolupia. En kutsuisi tätä herramiesmetsästykseksi.

Lisäksi järjestetään pienpetopyyntejä ja listitään loukkuihin niin supit kuin näätäeläimetkin. Valkoposkihanhia vihataan, koska ne kakkaavat nurmikoille. Jos supeja ei tapettaisi, ne pitäisivät hanhikannat kurissa! Miten tappaminen voi olla harrastus? Joulun aikaan kodeissamme soi Topeliuksen sanoittama koskettava Varpunen jouluaamuna. Uusien tietojen mukaan myös varpunen on vaarantuneiden lajien listalla. Vapaana ulkoilevia kissoja vainotaan, vaikka kissa ei ole syyllinen

lintukatoon, vaan ihminen itse. Tutkimusten mukaan lintukuolemien syynä ovat:

ikkunat ja muut lasirakenteet sekä läpinäkyvät meluesteet, liikenne, sillat ja kaiteet, ilotulitteet, metsästys, tuulivoima, voimalinjat, maatalous, elintilan kapeneminen sekä Välimeren maissa tapahtuva liima-, koukku- ja verkkopyynti ja huvimetsästys.

Toivottavasti Suomessa ei kuljeta Australian viitoittamaa tietä. Siellä järjestettiin

maanlaajuinen kissantappo-operaatio ja saatiin aikaan ennennäkemätön hiiri- ja

rottainvaasio ihmisten asuntoihin. Ja kun tavalliset myrkyt eivät tehonneet, otettiin

käyttöön supermyrkyt. Siinä sitten myrkytettiin samalla koiria ja luonnonvaraisia eläimiä.

On viisautta ymmärtää oma paikkansa luonnon kiertokulussa ja pitää näppinsä

erossa. Luonto pärjää kyllä ilman ihmistäkin, mutta ihminen ei pärjää ilman luontoa.

Jokainen eläin – luonnonvarainen, kotieläin, lemmikki – on yksilö, jolla on

ainutkertainen elämä kuten meilläkin!

Mitä voimme oppia eläimiltä? Kun katsoo viimeaikaisia vaalituloksia maailmalta, niin

ainakin sen, että eläimet eivät koskaan valitse tyhmintä johtamaan laumaa.

Topelius puolusti eläimiä arvostelijoista piittaamatta. Meiltäkin vaaditaan rohkeutta

olla tikkatauluna. Tässä esimerkki yhdestä saamastani ”ihailijapostista”: ”Tiedätkö

tuo sinun teksti lehdessä sai minut raivon valtaan, ihan paskaa koko teksti. Taidat

olla melkoinen viherpiipertäjä, kai susiakin suojelet. Älä enää koskaan julkaise

tuollaista paskaa kissoista, kun et mistään mitään tiedä.”

Olisiko ELÄINTEN VALLANKUMOUKSEN aika?