Onko sisäkissaksi velvoittaminen terveysriski?

Vaikka sisäkissan elämää perustellaan usein turvallisuudella ja pihan rauhoittamisella, keskustelusta unohtuu usein tärkein: kissan oma fyysinen ja psyykkinen terveydentila

Jos ihmisen hyvinvoinnin edellytyksenä pidetään liikkumista, maaston vaihtelevuutta, D-vitamiinia ja aitoa luontokosketusta, miten käy eläimen, jonka koko maailma supistuu muutamaan kymmeneen neliömetriin sisällä?

1. Tuki- ja liikuntaelimistö tarvitsee maastoa – Nivelet voidellaan liikkeellä

Kissa on luotu liikkumaan. Vapaasti ulkoileva kissa kulkee päivittäin useita kilometrejä maastossa, joka vaatii jatkuvaa tasapainoilua, kiipeilyä, hyppyjä ja erilaisten alustojen hahmottamista. Tämä monipuolinen rasitus pitää tuki- ja liikuntaelimistön toimintakunnossa:

• Nivelten voitelu ja rustot: Nivelneste kiertää ja voitelee nivelet vain silloin, kun niveltä kuormitetaan ja käytetään sen täydellä liikeradalla.
  

• Lihaksisto ja luusto: Vaihteleva maasto vahvistaa syviä lihaksia ja ylläpitää luuston tiheyttä.
  

Sisätiloissa liike on usein tasaisella lattialla kävelyä sekä lyhyitä pyrähdyksiä. Tuloksena on nivelten jäykistymistä ja lihaskatoa. Sisäkissoilla raportoidaankin huomattavan paljon nivelvaivoja ja nivelrikkoa, joita liikkumattomuus ja passiivisuus pahentavat.

2. Auringonvalo ja D-vitamiini – Kissa nuolee vitamiinin turkistaan

Auringonvalo on elintärkeää elintärkeiden prosessien ylläpitämisessä. Ihmisen iho muodostaa D-vitamiinia suoraan auringon UVB-säteilystä, mutta kissoilla prosessi toimii toisin ja ainutlaatuisella tavalla:

• Ihon eritteistä turkkiin: Auringonvalon osuessa kissan ihoon ja turkkiin, ihon rauhaset erittävät D-vitamiinin esiasetta, joka syntetisoituu auringon valossa D-vitamiiniksi kissan turkin pinnalla. Kun kissa pesee itseään ja nuolee turkkiaan, se saa elimistöönsä luonnollista D-vitamiinia.
  

• Ikkunalasi suodattaa UV-säteet: Sisällä asuva kissa saattaa mielellään maata ikkunasta tulvivassa auringonpaisteessa, mutta tavanomainen ikkunalasi suodattaa suurimman osan UVB-säteilystä pois. Sisäkissa ei siten pysty muodostamaan D-vitamiinia luonnollisesti turkkiinsa pelkän ikkunan läpi tulevan valon avulla, vaan se jää usein vitaminoitujen tuotteiden varaan.
  

3. Kadotettu luontokosketus – Mitä tapahtuu immuunijärjestelmälle?

Helsingin yliopisto kehitti tunnetun mikrobiuutteen, kun huomattiin, että kaupungistuminen ja kerrostaloasuminen ovat eristäneet ihmiset maaperän hyödyllisistä mikrobeista. Luontokosketuksen puute heikentää immuunijärjestelmän säätelyä ja lisää tulehdusperäisiä sairauksia sekä allergioita.Eristäminen luonnollisesta elinympäristöstä ja mikrobiomista voi köyhdyttää myös kissan suoliston ja ihon normaalia mikrobiomia, mikä altistaa erilaisille kroonisille vaivoille.

4. Psyykkinen hyvinvointi: 16 tuntia unta vai apatiaa?

Ihmisille uutisoidaan säännöllisesti liikkumisen ja luonnossa oleskelun terveysvaikutuksista – tuoreiden suositusten ja uutisten mukaan ihmisten pitäisi liikkua monipuolisesti jopa kymmenen tuntia viikossa ja hakeutua viheralueille vähentääkseen stressiä.

Sisäkissoilla runsas nukkuminen vaikuttaa olevan äärimmäisen yleinen ilmiö. Kissa on hämäräeläin ja lepää paljon, mutta jatkuva 16 tunnin uneliaisuus sisätiloissa ei aina kerro levollisuudesta. Se on usein alivirittyneisyyttä, virikkeettömyyttä ja ikääntymistä ennenaikaisesti tuovaa apatiaa.

Ulkoilevan kissan aistit (haju-, kuulo- ja näköaisti) saavat jatkuvaa virikettä luonnollisesta ympäristöstä. Sisätiloissa aistiympäristö on muuttumaton ja rajallinen, mikä voi johtaa turhautumiseen, stressiin ja käyttäytymishaasteisiin.

Terveyttä ei voi erottaa lajityypillisestä elämästä

Kun pohditaan sääntöjä ja rajoituksia kissojen pitämiselle, tulisi keskusteluun ottaa mukaan eläimen kokonaisvaltainen terveys. Kissa ei ole sisustuselementti tai pelkkä sohvakumppani, vaan aktiivinen pientalouden saalistaja ja liikkuja, jonka biologiset tarpeet – niin nivelten, D-vitamiinin saannin, mikrobiomin kuin mielenkin osalta – on luotu luonnossa liikkumiseen.