Ihminen aiheuttaa lintukatoa monin tavoin – kissat eivät ole syyllisiä

Ihminen aiheuttaa monin tavoin lintujen ennenaikaisia kuolemia sekä lintupopulaatioiden vähenemistä sekä Suomessa että maailmalla. Luonto ei tunne rajoja, joten maailmalla ja Suomessa aiheutuvat vaikutukset lintuihin ja muuhun luontoon, ovat moninaisesti yhteydessä toisiinsa.

Suomessa lintukuolleisuutta ja lintujen vähenemistä aiheuttavat eniten ainakin maatalouden, metsätalouden, ilmastonmuutoksen, ympäristön kemikalisoitumisen, maankäytön, hyönteiskadon, ihmisen toiminnan seurauksena leviävien tautien ja bakteereiden ja kalatalouden vaikutukset. Ihmisen aiheuttama laajamittainen vaikutus ympäristöönsä on lisääntynyt viimeisen sadan vuoden aikana eksponentiaalisesti ja se on pois monilta muilta eliöiltä.

Metsätalous, kuten metsien hakkuut lintujen pesimäaikaan sekä elinympäristön köyhtyminen metsien muokkauksen vaikutuksesta, ja metsätalouden seurannaisvaikutukset, kuten metsäojista vesistöihin virtaavien vesien aiheuttama vesistöjen tummuminen, vähentävät lintukantoja vähintään miljoonilla Suomessa vuosittain. Vesien tummuminen aiheuttaa näkökyvyn varassa saalistaville sukeltajalinnuille ongelmia.

Metsätalouden ohella myös maatalouden vaikutus lintukantojen pienenemiseen Suomessa vuositasolla voidaan mitata vähintään miljoonissa. Karjan laidunnuksen väheneminen on vähentänyt monille linnuille saatavilla olevaa hyönteisravintoa luonnonniittyjen puutteessa. Maatalouden muutokset viimeisen sadan vuoden aikana ovat muuttaneet elinympäristön rakennetta; nykyisin viljelyyn käytetyt alat ovat kasvaneet ja peltolaikkujen väleissä ja reunoilla on vähemmän puustoa ja pensaikkoja. Myös maatalouden luonne on muuttunut: maatalouskoneet ovat korvanneet härät ja hevoset. Orapihlajapensaikkoja ja niittyjen ja pensaikoiden reuna-alueita on nykyisin vähemmän verrattuna 1950-lukuun.

1900-luvun alusta lähtien Suomessakin tapahtuneisiin maa- ja metsätalouden seurannaisvaikutuksiin liittyy läheisesti vesistöjen rehevöityminen. Se aiheutuu ravinne- ja jätevesivalumista, joita maa- ja metsätalouden ohella aiheuttaa ihmisasutus. Rehevöityminen vaikuttaa negatiivisesti vesien eliöyhteisöihin ja sitä kautta monien vesilintujen ravinnonsaantiin.

Myös alati pahenevasta ilmastonmuutoksesta johtuvat tekijät ovat suuri uhka nykyisin tuntemallemme luonnolle, lukuisat lintulajit mukaan lukien. Ilmastonmuutos aiheuttaa laajamittaista luonnon köyhtymistä ja elinympäristöjen laadun heikkenemistä, muun muassa sään ääri-ilmiöiden kuten pitkään jatkuvan kuivuuden tai rankkasateiden ja tulvien, tai äärilämpötilojen ja nopeasti vaihtuvien säiden vaikutuksesta. Ilmastonmuutos lämmittää vesiä, ja rehevöitymisen ohella lämpötilojen nousu vaikuttaa vesieliöyhteisöihin negatiivisesti, jolloin vesilinnutkin kärsivät ravintopulasta. Ilmastonmuutos pahentaa rehevöitymisongelmaa. Lukuisille linnuille ja muille eliöille ilmastonmuutos aiheuttaa valtavia haasteita ja ilmastonmuutoksen vaikutukset lintujen vähenemiseen voidaan Suomessakin mitata vuosittain vähintään miljoonissa.

Ympäristön kemikalisoituminen eri tavoin aiheuttaa myös merkittävää kuolleisuutta linnuille. Esimerkiksi peltoviljelyssä ja puutarhoissa käytettävät hyönteis- ja rikkakasvimyrkyt, jyrsijämyrkyt ja raskasmetallit, kuten lyijy, voivat aiheuttaa lintujen myrkyttymistä ravinnon tai suoran altistumisen välityksellä. On vaikea arvioida, kuinka paljon Suomessa kuolee lintuja vuosittain ympäristön kemikalisoitumisen vuoksi, mutta maailmanlaajuisesti erilaiset myrkyt aiheuttavat satojen miljoonien lintujen kuoleman vuosittain. Lisäksi erilaiset muovi- ja metalliroskat, lasinsirut, tupakantumpit ja purukumit voivat koitua lintujen kohtaloksi. Öljyn tai haitallisten kemikaalien vuodot vesistöihin voivat olla merkittäviä iskuja lintukannoille alueellisesti.

Maa- ja metsätalouden lisäksi myös muu maankäyttö aiheuttaa linnuille vakavia haasteita, kuten elinympäristön kapenemista sekä köyhtymistä. Lintuja kuolee Suomessa vuosittain useita miljoonia esimerkiksi liikenteessä ja ikkunoihin tai rakennusten lasiseiniin törmäyksissä. Kuolleisuutta aiheuttavat myös sähkölinjoihin ja tuulivoimaloiden lapoihin sekä lentokoneisiin törmääminen ja räjäytykset mm. kaivoksissa. Varsinaisen maanmuokkauksen lisäksi ihmisen ajanvietosta voi koitua merkittäviä häiriöitä linnuille. Muun muassa ilotulitteet ja voimakas melu pesintäaikaan (mm. ulkoilmakonserttien yhteydessä) voivat tappaa lintuja sydänkohtaukseen, tai heijastaviin lasipintoihin törmäämisen kautta. Melu- ja muu häiriö pesintäaikaan voivat lisäksi aiheuttaa lintujen pesien hylkäämisen. Moottorialukset vesillä voivat aiheuttaa pesiville linnuille häiriötä ja toistuvat häiriöt voivat johtaa emoille tärkeän energian ehtymiseen tai pesinnän epäonnistumiseen.

Ihminen aiheuttaa mm. eläintalouden ja eläinten ruokinnan seurauksena linnuille haitallisten bakteerien ja virusten, kuten salmonellabakteerin ja lintuinfluenssaviruksen leviämistä. On mahdotonta arvioida ihmisen toimien seurauksena leviävien eläintautien vaikutusta lintukantojen kokoon. Niiden aiheuttama lintukuolleisuus lienee vähintään miljoonissa myös Suomessa vuosittain.

Kalatalous ja vapaa-ajan kalastus, sisältäen esimerkiksi rannoille ajautuneet verkot ja veteen jätetyt haamuverkot, rannoille jätetyt katiskat ja verkkosuojat kalojen merikasvattamoilla, aiheuttavat monien lintujen ennenaikaisen kuoleman. Lisäksi kalankasvatus voi rehevöittää vesistöjä, aiheuttaen vesielinympäristön laadun heikkenemistä. Ylikalastus merissä, niin Suomen kuin muiden valtioiden merialueilla, vähentää kaloja syövien lintujen ravintovaroja, ajaen niitä jopa nälkäkuolemiin.

Lintukuolleisuutta aiheuttavat myös vapaa-ajan metsästys, niin kutsuttujen haittalintujen ampuminen ja salametsästys. Nykyisin sepelkyyhkyjen metsästys on Suomessa jopa ajoitettu niin, että poikaset ovat olleet vielä pesissä, jolloin sen vaikutuksesta on kuollut 200 000 sepelkyyhkyä yhden metsästyskauden aikana. Metsästyksen vaikutus kanalintujen kuolleisuuteen on noin 600 000 yksilöä Suomessa vuosittain.

Vesilintukannoille mittavaa tappiota aiheuttaa myös lokkilintujen merkittävä väheneminen viimeisten vuosikymmenten aikana, myös Suomessa; vesilinnut pesivät mielellään lokkiyhdyskunnissa, sillä ne puolustavat voimakkaasti reviirejään. Vesilintujen poikaset altistuvat herkemmin pedoille, kun lokkiyhdyskuntia on vähemmän ja ne ovat pienempiä.

Muualta Suomeen levinneet vieraslajit, kuten minkki, supikoira, isorotta ja espanjansiruetana, aiheuttavat myös lintukuolleisuutta. Myös lemmikit, kuten kissa ja koira voivat aiheuttaa häiriötä lintujen pesinnälle ja tappaa lintuja tai murskata niiden munia. Pesimäaikaan ne voivat aiheuttaa maassa pesivien lintujen pesien hylkäämisen. Kissa on saanut erityisen leiman lintujen tappajana. Kissaa syytetään lintukadosta yhdistyksemme keräämän kahden vuoden pituisen saalistilaston perusteella Suomessa kuitenkin turhaan, sillä tutkimukseen osallistuneet vapaasti ulkoilevat kissat saalistivat keskimäärin noin 0.21 lintua kuukaudessa. Yli puolet kissoista saalistivat ulkoillessa vain vähän, tai eivät lainkaan. Lisäksi kissat ja koirat saalistavat myös rottia, joiden tiedetään tutkitusti aiheuttavan lintujen poikas- ja munakuolleisuutta.

Suomen lintukuolemien ja lintujen vähenemisen aiheuttajia on syytä verrata myös muissa maissa merkittävää lintukuolleisuutta aiheuttaviin tekijöihin. Ainakin Välimeren alueen pikkulintupyynti ja yöaikainen koneellinen oliivinkeruu, lintujen laiton kauppa ja salametsästys aiheuttavat vähintään kymmenien miljoonien lintujen häviämisen vuosittain.

Kun tarkastellaan kaikkia eri tapoja, millä ihminen lintuja tappaa, on selvää, etteivät kissat ole syyllisiä lintukatoon.

Heta Rousi