Kissojen vapaan ulkoilun kieltäminen taajamissa lisäisi julkisen sektorin kustannuksia ja heikentäisi eläinten hyvinvointia sekä kansalaisten oikeusturvaa
Eduskunta hylkäsi tänään täysistunnossa murskaluvuin kansalaisaloitteen, jossa vaadittiin kissojen vapaan ulkoilun kieltämistä. Eduskunta kuitenkin hyväksyi maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön ja sen lausuman, joka edellyttää, että kissojen vapaana pitämistä taajama-alueilla rajoitettaisiin eduskunnalle vuoden 2029 loppuun mennessä annettavalla järjestyslain muutosesityksellä. Ehdotus kissojen kiinnipidosta taajamissa on paitsi tarpeeton, koska nykyisissä kissoja koskevissa laeissa ei ole mitään epäselvää. myös sekä maalaisjärjen että kaupunkilaisjärjen vastainen.
Mikäli lausuman tavoitteena on ollut lainsäädännön selkeyttäminen, lopputulos on päinvastainen: tulkinnanvaraiset taajamarajat ja valvontakelvottomat velvoitteet lisäävät oikeudellista epävarmuutta sekä syventävät viranomaisten ja eläinten omistajien välistä hämmennystä. Lisäksi mietinnössä ei ole lainkaan arvioitu lausuman hintalappua eli sen kustannuksia valtiolle ja kunnille sekä kissanomistajille.
1. Valvonta- ja viranomaiskustannukset paisuisivat
Pakkokeinoihin ja kieltoihin nojaava sääntely edellyttää toteutuakseen laajaa valvontakoneistoa. Valvonnan sälyttäminen viranomaisille kuten kunnaneläinlääkäreille ja poliisille sitoisi jo entisestään kuormittuneita resursseja turhanaikaisiin toimiin, joilla on kyseenalainen vaikutus ja jotka vaatisi huomattavasti lisäresursseja.
Kiinniotto- ja talteenottokustannukset: mikäli taajamissa vapaana liikkuvat kissat määriteltäisiin rikollisiksi, löytöeläintalojen kissamäärät räjähtäisivät ja kunnille lankeavat korvaukset kasvaisivat jyrkästi.
Valvonnan mahdottomuus: kissat liikkuvat riippumatta tonttirajoista tai hallinnollisista aluejaoista. Tehokas valvonta vaatisi jatkuvaa kenttävalvontaa ja rekisterien ylläpitoa, mikä synnyttäisi uusia julkisia menopaineita ilman takausta tuloksista.
Kasvavat oikeustapaukset: omilta pihoiltaan siepattujen kissojen kohtaloista väitellään oikeudessa asti – siitäkin, onko kissa mahtanut ylittää näkymättömän taajamarajan.
2. Taajamarajojen häilyvyys luo oikeudellista epävarmuutta
Lainsäädännössä tai tilastoinnissa käytetty taajamakäsite on käytännön elämässä monesti keinotekoinen ja häilyvä. Taajaman ja maaseudun raja ei ole selkeä, vaan pikemminkin kuin veteen piirretty viiva, joka saattaa kulkea keskellä kylätietä, peltoa tai maalaistalon pihapiiriä.
Asukkaiden ja eläinten eriarvoinen asema: Taajamarajan tuntumassa asuvat kansalaiset joutuisivat täysin eri sääntelyn piiriin sen mukaan, kummalla puolella tilastollista rajaa heidän kiinteistönsä sattuu sijaitsemaan. Kissojen omistajat joutuisivat maksamaan pihojensa aitaamiset ja kissatarhojen rakentamiset, eikä se silti tyydyttäisi kissan liikunnan tarvetta.
Tulkinnanvaraisuus valvonnassa: Rajoituksen piiriin kuuluvan alueen määrittely aiheuttaisi jatkuvia rajatapauksia ja epäselvyyksiä viranomaisvalvonnassa. On kohtuutonta olettaa eläimen ymmärtävän hallinnollisia rajoja tai omistajan pystyvän ennakoimaan tilastollisten luokitusten muutoksia. Taajamarajat myös muuttuvat vuosittain, joka vaikeuttaa niiden hahmottamista entisestään.
Ennaltaehkäisy ja tuki toimivat kieltoja paremmin
Kissojen hyvinvointia ja hallittua pitoa ei edistetä luomalla uutta julkisilla varoilla rahoitettavaa valvontabyrokratiaa tai asettamalla kansalaisia epäselvän sääntelyn piiriin. Tehokkaimmat keinot sitoutuneen ja vastuullisen kissojen hoidon edistämiseen ovat valistus, kissojen leikkauttaminen ja tunnistusmerkinnän edistäminen – ei valvonnan ja julkisen sektorin kulujen paisuttaminen.
Kaikkein tuhoisinta esitetyssä mallissa olisi sen vaikutus eläinten hyvinvointiin. Mikäli kissan vapaa ulkoilu kiellettäisiin taajamissa, kissojen todelliset hyvinvointiongelmat saisivat katastrofaaliset mittasuhteet. Kun lajityypilliset tarpeet, kuten liikkumismahdollisuudet ja ulkoilu, tukahdutetaan väkisin, seurauksena on vakavia käyttäytymishäiriöitä, stressiä ja kroonisia sairauksia sisäkissaympäristössä.
Vapaana liikkuvan kissan lajityypilliset käyttäytymistarpeet kuten liikkuminen, tutkiminen ja saalistaminen toteutuvat paremmin kuin sisäkissoilla tai kytkettynä ulkoilutetuilla kissoilla. Näiden käyttäytymistarpeiden tyydyttäminen sisäkissoilla on vaikeaa ja vaatii omistajalta paljon. Vapaana kissat liikkuvat päivän aikana useita kilometrejä, eikä tällaista liikunnan tarvetta ole yleensä mahdollista tyydyttää kytkettynä tai aitauksessa ulkoiluttamalla.
- Suomen Eläinlääkäriliitto ry
Aloite perustuu liioiteltuihin ja osin virheellisiin oletuksiin, eikä se huomioi suomalaisen maaseudun, tuotantotilojen ja tallien todellisia olosuhteita sekä liioittelee ulkoilun negatiivisia vaikutuksia kissoille ja sivuuttaa sen tuomat hyödyt. Aloitteessa ei ole tuotu esille myöskään ulkoilun hyötyjä kissan fyysiselle ja psyykkiselle kunnolle eikä siinä ole huomioitu esim. teknologian hyödyntämistä ulkoilevien kissojen valvonnassa.
- Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto ry
Muualla maailmassa suunta on päinvastainen: esimerkiksi Skotlannissa on muutaman viime vuoden aikana vapautettu luontoon yli 50 villikissaa elvyttämään maan uhanalaista villikissakantaa. Siinä missä kansainvälisesti panostetaan lajityypillisen käyttäytymisen ja luonnonvaraisten eläinkantojen tukemiseen, kotimaisessa sääntelyssä ollaan ajautumassa vastakkaiseen suuntaan.
