Kirjeeni päättäjille: kissan ulkoilun täyskielto ei ole kohtuullinen toimenpide

VIERASKYNÄ Arvoisa vastaanottaja,

Haluan toimittaa maa- ja metsätalousministeriölle sekä maa- ja metsätalousvaliokunnalle oman näkökulmani koskien kansalaisaloitetta ”Kissojen vapaana pitäminen kiellettävä”. Toivon, että päätöksenteossa otetaan huomioon arjen olosuhteet eri puolilla Suomea, eläinsuojeluyhdistysten vaikea tilanne, sekä kissan hyvinvointi lajityypillisenä eläimenä.  

Ohessa on tarkempi perusteluni asialle. Kirjoitan ilmaistakseni huoleni kansalaisaloitteesta, joka vaatii kissojen ehdotonta kiinnipitovelvollisuutta. 

Vaikka aloitteen taustalla on varmasti hyvä tahto suojella eläimiä ja luontoa, ehdotettu täyskielto on käytännössä liian jyrkkä.  Se saattaa johtaa uusiin, ennakoimattomiin ongelmiin eläinsuojelussa, eläinten terveydessä ja naapurustojen suhteissa. Suuri huolenaihe liittyy eläinsuojien ja löytöeläintalojen vapaaehtoisten jaksamiseen, eläinten terveystilanteeseen, sekä löytöeläintoiminnan tarkoituksen hämärtymiseen. Maamme eläinsuojeluyhdistykset ja löytöeläintalot tekevät arvokasta työtä, mutta niiden tilat ja resurssit ovat jo nyt äärimmillään. 

Löytöeläintalojen alkuperäinen tehtävä on auttaa hätää kärsiviä ja kodittomia eläimiä, mutta nykyisin tämä toiminta on valitettavasti osittain hämärtynyt.  Sinne päätyy yhä enemmän vieraiden ihmisten toimesta loukutettuja, täysin hoidettuja ja kodin omaavia vapaasti ulkoilevia kissoja ilman todellista perustetta.  Pahimmillaan tätä loukuttamistoimintaa käytetään naapurustossa tietoisena keinona naapurin ”kouluttamiseen” tai rankaisemiseen, mikä synnyttää tarpeetonta epäluottamusta ihmisten välille.

Jos ehdoton kiinnipitolaki tulisi voimaan, tämä ilmiö laajenisi entisestään ja täyttäisi valmiiksi ylikuormitetut eläinsuojat omistetuilla lemmikeillä.  Kun eläimiä ahdetaan liikaa samoihin tiloihin, kissaruton ja muiden vakavien tautiepidemioiden riski kasvaa hallitsemattomasti.  Tämä vaarantaa paitsi apua tarvitsevat löytöeläimet, myös sinne turhaan tuodut hyväkuntoiset kotikissat, joille tartunnat voivat levitä suuren tautipaineen vuoksi rokotuksista huolimatta.  

Luvaton loukuttaminen ja lemmikin kuljettaminen kaukaisiin löytöeläintaloihin ilman, että asiasta ensin keskustellaan omistajan kanssa, vaikeuttaa lemmikin löytymistä ja aiheuttaa turhaa stressiä sekä eläimelle että sen perheelle.

Resurssit ja huomio tulisi kohdistaa oikeisiin eläinsuojeluongelmiin.  

Yhteiskunnan ja vapaaehtoisten työn on keskityttävä sellaisten kissojen hoitoon ja auttamiseen, jotka todella kärsivät hätää – kuten hallitsemattomissa populaatioissa elävät, villiintyneet ja laiminlyödyt eläimet.  Toimintaa ei pidä suunnata sellaista vapaasti ulkoilevaa kissaa vastaan, jolla on siitä hyvää huolta pitävä koti, jonne se säännöllisesti palaa.

Toiseksi aloite ei ota huomioon rauhallisia taajamia, kyläyhteisöjä ja pientaloalueita.  Näillä alueilla kissat ovat pitkään olleet luonnollinen osa ympäristöä. Ne tuovat iloa asukkaille ja hoitavat tärkeää tehtävää pitämällä hiiri- ja rottakannat kurissa asutuksen ympärillä. 

Samalla tavalla maaseudulla ja maatiloilla kissa on luonnonmukaisin keino hallita tuhoeläimiä, mikä on myös EU:n kestävän kehityksen periaatteiden mukaista, sillä se vähentää tarvetta käyttää kemiallisia myrkkyjä. 

Kemialliset rotanmyrkyt ja biosidit kulkeutuvat ravintoketjussa eteenpäin ja koituvat usein myös hyödyllisten luonnonvaraisten petojen, kuten pöllöjen, haukkojen ja kettujen, kohtaloksi. 

Kissan pääasiallinen saalis asutuksen piirissä ovat nimenomaan jyrsijät, ja on hyvä muistaa, että rotat ovat itsessään myös suurimpia lintujen pesärosvoja.  Vapaasti ulkoileva kissa siis suojelee epäsuorasti luontoa ja lintukantoja pitämällä nämä tehokkaat pesärosvot kurissa.

Tässä kohtaa on myös hyvä muistuttaa päättäjiä myös siitä, että vapaasti ulkoilevilla kissoilla on koti, minne palata ja niistä huolehditaan. Ja erottaa luonnossa elävät, kaiken ravintonsa hankkivat ja hallitsemattomasti lisääntyvät kissat toisistaan.

Euroopan unionin eläinsuojelulinjauksissa korostetaan eläimen mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan. Kissa on aktiivinen liikkuja ja saalistaja.  Katsonkin, että kissa ei alun perinkään kuulu lemmikiksi suurkaupunkeihin, jos sen on vietettävä koko elämänsä pelkästään sisätiloihin suljettuna.

Eläinlääketieteellinen tutkimus osoittaa, että pelkästään sisätiloihin suljetuilla kissoilla esiintyy huomattavan paljon kroonisia, stressiperäisiä sairauksia, kuten idiopaattista kystiittiä eli kivuliasta virtsarakon stressitulehdusta, picaa ja apatia, joka ihmisten silmissä näkyy laiskuutena jne.

Ongelma kärjistyy entisestään, jos kiinnipitolaki pakottaa pitämään useampaa kissaa yhdessä liian pienessä asunnossa. Kissa on reviirieläin, ja tilanpuute aiheuttaa eläinten välille jatkuvaa piilevää konfliktia ja stressiä, jota ne eivät pääse pakoon.  Tämän virikkeettömyyden, ahtauden ja ahdistuksen vuoksi myös kissojen mielialalääkkeiden käyttö käyttäytymisongelmien hoitoon on lisääntynyt.  

Monelle rauhallisessa ympäristössä asuvalle kissalle vapaa ulkoilu on elintärkeä osa hyvää, stressitöntä ja arvokasta elämää, ja vapauteen tottuneiden eläinten sulkeminen neljän seinän sisälle aiheuttaisi niille suurta kärsimystä.

Lopuksi vetoan EU-oikeudelliseen suhteellisuusperiaatteeseen. Lainsäädännön on oltava oikeassa suhteessa tavoiteltuihin hyötyihin. Ehdoton täyskielto, joka ulottuu suurkaupunkien ydinkeskustoista rauhallisiin taajamiin ja haja-asutustonteille, on suhteellisuusperiaatteen vastainen. 

Suomen nykyinen lainsäädäntö, kuten järjestyslaki ja eläinsuojelulaki, antaa jo nyt hyvät ja joustavat mahdollisuudet puuttua ongelmiin siellä, missä kissasta aiheutuu todellista häiriötä tai vaaraa. 

Ehdoton täyskielto olisi kohtuuton niitä vastuullisia omistajia kohtaan, joiden kissat elävät rauhallista elämää haittaa aiheuttamatta.

Toivon, että ministeriö ja valiokunta tarkastelevat asiaa monipuolisesti ja päätyvät hylkäämään aloitteen.

Ystävällisin terveisin, Susanna Palomäki