Kissojen lajityypillisestä käyttäytymisestä sekä saalistamisesta

Kissojen oikeudet ry on vastaperustettu yhdistys, joka haluaa nostaa kissojen arvostusta, parantaa niiden hyvinvointia ja nostaa esiin kissojen lajityypillisiä tarpeita mm. uusimpien tutkimustulosten valossa. Yhdistys haluaa ehkäistä kissakriisiä ja auttaa Suomessa ja maailmalla toimivia eläinsuojeluyhdistyksiä.

Kissoista löytyy tätä nykyä paljon enemmän tutkimustietoa, kun vielä pari vuosikymmentä sitten. Kissa on usein väärin ymmärretty lemmikki, joka on elänyt ihmisen seuralaisena nykytiedon mukaan noin kymmenen tuhatta vuotta. Suomessa kissoja on esiintynyt ainakin tuhannen vuoden ajan. Nykyiset kotikissat ovat lähtöisin afrikanvillikissasta. Mutaation vuoksi kissat ovat sopeutuneet ihmisen läsnäoloon ja koska ihmisen asumusten lähettyvillä on ollut runsaasti hiiriä, myyriä ja rottia tarjolla, ovat ne alkaneet viihtyä näissä ympäristöissä. Ihminen on puolestaan hyötynyt kissoista, koska ne ovat edesauttaneet viljasatojen säilymistä ja vähentäneet pienjyrsijöiden välityksellä tarttuvia tauteja.

Kissat ovat petoeläimiä, jotka tarvitsevat paljon virikkeitä ja mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä käyttäytymistarpeitaan voidakseen hyvin. Kissat elävät paljolti hajujen maailmassa. Yksi tärkeimmistä kissojen lajityypillisen käyttäytymisen tarpeista on mahdollisuus saalistuskäyttäytymisen toteuttamiseen kaavalla vaani, hyökkää, nappaa, tapa. Kissa saa suurimman nautinnon silloin, kun se pääsee viemään koko saalistusprosessin loppuun. Kissojen aivoissa välittyy serotoniinia ja dopamiinia tämän prosessin aikana. Jos kissat eivät pääse toteuttamaan tätä tärkeää viettiään, ne muuttuvat usein uneliaiksi ja passiivisiksi. Myös unen aikana erittyy pieni määrä kyseisiä hyvänolon välittäjäaineita kissan aivoissa ja siksi kissat, jotka eivät pysty olosuhteiden pakosta elämään aktiivista elämää, saattavat turvautua uneen.

Saalistusta voi korvata leikillä niin, että omistaja liikuttaa narun päässä olevaa pientä (mieluiten kevyttä tai pehmeää) esinettä jäljitellen oikeaa saaliseläintä. Sisäkissa voi myös pitää esimerkiksi leluhiiriä tai pehmeitä palloja, joita se heittelee tassuillaan ja jahtaa, hiiren korvikkeina.

Kissat, joiden kanssa ei ole poikasiässä ja sen jälkeen juuri leikitty eivät välttämättä osaa leikkiä omistajan kanssa heti, vaan vaaditaan paljon erilaisia leikkiharjoitteita ja aktivoimista omistajalta, että ne alkavat leikkiä. Pennut ja nuoret kissat saalistavat/leikkivät luonnollisesti eniten, mutta vanhakin kissa tarvitsee saalistusta/leikkiä ollakseen tyytyväinen ja voidakseen hyvin. Vanhan kissan leikittämiseen tarvitaan enemmän kissalle mieluisimpia ärsykkeitä. Omistajalta vaaditaan paljon aikaa ja omaa aktiivisuutta sekä huomiokykyä, jotta sisäkissan luontaiset käyttäytymistarpeet tulevat riittävällä tavalla tyydytetyiksi ja että kissa voi hyvin. Sisätilat ovat aina puutteelliset verrattuna ulkoilmaan, missä on monenlaisia luontaisia virikkeitä, niin hajujen ja makujen, luonnonäänien, tunto- kuin näköaistimustenkin muodossa.

Kissat ovat vuosimiljoonien aikana kehittyneet pienjyrsijöihin, pääasiassa myyriin, hiiriin, päästäisiin ja rottiin, erikoistuneiksi pedoiksi. Muut saaliit, kuten matelijat, ovat kissoille sivusaalista ja ne voivat saalistaa niitä pienjyrsijöiden puutteessa. Kissat vaanivat ja saalistavat myös pieniä lintuja, mutta eivät ole kovin taitavia lintujen metsästäjiä. Kissayksilöiden välillä on suuria eroja siinä miten ja kuinka paljon ne vaanivat ja saalistavat lintuja.

Kissojen saaliiksi jääkin pääasiassa sairaita tai vanhoja lintuja, tai poikasia. Ulkona liikkuvien kissojen saalistusmenestystä luonnossa voi halutessaan ehkäistä huomattavasti pitämällä kissa sisätiloissa öisin ja hämärän aikana aikaisin aamulla ja illalla, jolloin kissa on luontaisesti aktiivisimmillaan, ja jolloin myös saaliseläimet liikkuvat eniten. Kissan kanssa voi myös leikkiä sisätiloissa niin paljon, että se pääsee tyydyttämään saalistustarpeensa, eikä sillä silloin ole motivaatiota saalistaa innokkaasti ulkona liikkuessaan. Tällöin se keskittyy muihin virikkeisiin, kuten ääniin ja hajuihin, ulkoillessaan.

Kissan, kuten minkä tahansa muunkin eläimen, terveydelle on hyvin tärkeää, että se pääsee toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan ja liikkumaan riittävästi. Omistajan tehtävänä ja vastuulla on oppia ymmärtämään lemmikkiään ja sen lajityypillisiä käyttäytymistarpeita sekä sitä mitä kissa vaatii voidakseen hyvin. On selvää, että valtaosa lemmikin omistajista haluaa pitää mahdollisimman hyvää huolta lemmikeistään ja tarjota heille parasta. Aina se ei ole mahdollista esimerkiksi omistajan vaikean elämäntilanteen vuoksi. Kissalla, kuten muillakin kotieläimillä, on oikeus päästä eläinlääkäriin tarvittaessa ja saada asianmukaista hoitoa. Itsekin saaliseläiminä, kissat voivat olla taitavia kätkemään sairautensa omistajalta. Huonosti voiva kissa vetäytyy usein omiin oloihinsa, kun taas hyvinvoiva ja terve kissa on enemmän omistajan seurassa ja leikkii.

Se antaako kissan ulkoilla osittain tai kokonaan vapaasti, on aina tapauskohtaisesti harkittava asia, missä pitää punnita ulkoilemisen riskit ja hyödyt. Kaikenlaisissa olosuhteissa kissan pitäminen vapaana ei ole järkevää, suotavaa, eikä turvallista. Ulkoilevan kissan omistajalta vaaditaan valppautta, jotta se tietää lemmikkinsä oleskelupaikoista ja tilanteesta. Kissalle voi myös laittaa esimerkiksi pannan missä on omistajan puhelinnumero. Nykyään on saatavilla myös kissojen pantoihin kiinnitettäviä GPS-laitteita, joiden avulla omistaja voi älypuhelimensa välityksellä seurata kissansa liikeitä ja saada täsmällisen tiedon kissan käyttämästä reviiristä. Tällöin kissan voi hakea myös kotiin, jos se on ei toivotussa paikassa. Kulkunen ei ole hyväksi, sillä kissoilla on erityisen hyvä kuuloaisti ja ne saattavat häiriintyä pahoin kulkusen aiheuttamasta äänestä.

Turvatoimenpiteinä ja ei toivottujen kissojen syntymisen/kissapopulaatioiden muodostumisen ehkäisemiseksi kaikki kissat tulee myös varustaa sirulla ja steriloida, mikäli kissalla ei päätetä teettää kontrolloidusti pentuja. Pentujen mahdollinen teettäminen on aina hyvin vakavasti punnittava asia. Kodittomia kissoja, ja kontrolloimattomasti lisääntyviä “ei kenenkään” kissoja, on Suomessa ja muualla maailmassa niin paljon, että on kenties viisaampaa adoptoida kissoja kuin teettää uusia pentuja, mikäli mahdollista. Tässä kirjoituksessa tähän asiaan ja sen ongelmallisuuteen ei kuitenkaan pureuduta tarkemmin.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kissa on vaativa lemmikki, jonka ottaminen pitää aina tarkoin harkita, kuten minkä tahansa muunkin lemmikin ottaminen. Jos ei pysty tarjoamaan kissalle tyydyttäviä oloja pitkällä tähtäimellä, on parempi olla ottamatta sitä hoiviinsa. Kissaseuran tarvetta voi tällöin tyydyttää esimerkiksi vierailemalla löytöeläintaloissa ja olemalla vuorovaikutuksessa siellä elävien kissojen kanssa. Lukuisat eläinsuojeluyhdistykset Suomessa ja ulkomailla toimivat usein resurssiensa äärirajoilla kodittomien eläinten paljouden tähden ja ottavat myös mielellään lahjoituksia ja muuta apua vastaan eläinrakkailta ihmisiltä.

Kirjallisuus

• Helena Telkänranta 2002. Matka Kissan mieleen. Vantaa. Sanasilta Oy. 121 s.

• Minna Keinänen ja Harri Nyman 2012. Kissojen Suomi – katit historian poluilla. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 1365. Porvoo. 175 s.

• https://bioone.org/journals/folia-zoologica/volume-64/issue-1/fozo.v64.i1.a6.2015/Free-ranging-house-cats-in-urban-and-rural-areas-in/10.25225/fozo.v64.i1.a6.2015.ful