mmm:n erityisasian-tuntijan vastaus kansalaiselle kissojen vapaana pitämistä koskien

Vastaus tiedusteluunne 28.6.2022 koskien lemmikkikissojen vapaana pitämistä

Pyysitte maa- ja metsätalousministeriöltä vastausta siihen, aikooko se muuttaa eläinten hyvinvointilain 6 §:n perusteluja vastamaan lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen artiklojen 1 ja 3 sisältöä, EU direktiivin 92/43/EEC vaatimuksia, sekä luonnonsuojelulain henkeä. Pahoittelen vastauksen viipymistä. Suomi allekirjoitti lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen vuonna 1991. Sopimus saatettiin voimaan vuonna 1992 asetuksella lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen voimaansaattamisesta (SopS 49/1992). Asetuksen liitteenä on sopimustekstin suomennos, jossa määritellään ”heitteillä oleva eläin” joko ”kodittomaksi lemmikkieläimeksi tai sellaiseksi lemmikkieläimeksi, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa” (sopimuksen 1 art. 5 kohta). Sopimustekstin 3 artiklan 2 kohdassa puolestaan kielletään lemmikkieläimen heitteille jättäminen. Sopimuksen englanninkielisessä tekstissä 1 artiklan 5 kohdassa määritellään ”stray animal” seuraavasti: “a pet animal which either has no home or is outside the bounds of its owner's or keeper's household and is not under the control or direct supervision of any owner or keeper”. Sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan kielto on puolestaan muotoiltu siten, että siinä ei suoraan viitata 1 artiklan 5 kohdan määritelmään: ”Nobody shall abandon a pet animal”.

Sopimuksen mukaan sen todistusvoimaisia kieliä ovat englanti ja ranska, jotka ovat siten lopulta määrääviä sopimusta tulkittaessa. Tilanteissa, joissa sopimuksen tulkinnasta on epäselvyyttä, tulisi palata todistusvoimaisiin kieliversioihin. Sopimuksen englanninkielistä tekstiä ei nähdäksemme voi tulkita siten, että siinä suoraan kiellettäisiin lemmikkieläimen päästäminen omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolelle ilman valvontaa. Englanninkielisen termin stray animal voidaan tulkita tarkoittavan hylätyn eläimen lisäksi myös irrallaan tavattua eläintä tai löytöeläintä, mikä lienee ollut sopimuksen tarkoitus. Hallituksen esitys 186/2022 vp laiksi eläinten hyvinvoinnista ja siihen liittyviksi laeiksi annettiin eduskunnalle 22.9.2022. Eläinten hyvinvointilakiehdotuksen 6 §:ssä säädettäisiin lain yleisistä periaatteista. Pykälän 2 momentin mukaan hoidossa olevaa eläintä ei saa jättää hoidotta eikä hylätä. Säännös vastaa voimassa olevan eläinsuojelulain 5 §:n 1 momentissa olevaa säännöstä. Säännöskohtaisten perusteluiden mukaan eläimen hylkäämisellä tarkoitettaisiin sellaista eläimen heitteille jättämistä, jossa eläimen pitäjä ei enää millään tavoin huolehdi eläimen hyvinvoinnista eikä hän ole siirtänyt eläimen hoitovastuuta millekään muulle tähän suostumuksensa antaneelle taholle. Esimerkkeinä hylkäämisestä mainitaan tilanne, jossa lemmikkieläimenä pidetty kani vapautetaan tarkoituksellisesti luontoon, jossa sen oletetaan selviävän jatkossa omillaan sekä tilanne, jossa lemmikkieläin jätetään asuntoon sieltä pois muutettaessa. Perustelujen mukaan kissan pitämistä vapaana ei sellaisenaan pidettäisi eläimen hylkäämisenä, jos kissan pitäjä huolehtii kissan muusta hoidosta tai jos hän on siirtänyt kissan hoitovastuun tilapäisesti toiselle taholle. Hylkäämisellä ei liioin tarkoitettaisi riistanhoitotarkoitukseen tarhattavien eläinten vapautusta luontoon eikä kalas- tuslaissa tarkoitettujen kalanpoikasten istutusta luonnonvesistöön. Säännöksen perusteluihin on lisätty edellä mainitut esimerkit nimenomaan selventämään säännöksen tulkintaan liittyviä epäselvyyksiä. Eläinten hyvinvointilakiehdotuksen 3 §:ssä säädettäisiin Euroopan unionin lainsäädännön sekä yleissopimusten täytäntöönpanosta. Sen 2 momentin mukaan laissa säädetään muun muassa lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen täytäntöönpanosta siltä osin, kuin sen täytäntöönpanosta ei säädetä muussa laissa. Säännös on uusi. Käytännössä yleissopimukseen sisältyvät asiat on sisällytetty eläinten hyvinvointilakiehdo- tukseen, joten jatkossa sovellettavaksi tulisivat ensisijaisesti hyvinvointilain säännökset yleissopimuksen tekstin sijaan. Tämän toivotaan selkeyttävän nykytilaa, jossa yleissopimusta on tulkittu eläinsuojelulain rinnalla. Eläinten hyvinvointilakiehdotuksen mukaan kissan vapaana ulkona pitäminen ei olisi sellai- senaan eläimen hylkäämistä. Kissan hylkäämistä tai heitteille jättöä samoin kuin kissan kytkemättömänä pitämisen sallittavuutta arvioidaan erikseen metsästys- ja järjestyslain nojalla.

Tiedustelitte 6.10.2022 lähettämässänne sähköpostissa myös eläinten hyvinvointilakiehdotuksen 34 §:n 1 momentin suhdetta kissojen vapaana ulkona pitämiseen. Säännöksen mukaan eläimen pitopaikan on oltava materiaaleiltaan, rakenteiltaan ja muilta ominaisuuksiltaan sellainen, että eläimen vahingoittumisen ja sairastumisen vaara, karkaamisvaara ja pitopaikan palovaara on mahdollisimman vähäinen. Eläimen pitopaikalla tarkoitetaan lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin 11-kohdan mukaan pysyvää ja tilapäistä karsinaa, häkkiä, allasta, aitausta, asuntoa, navettaa, tallia ja näiden yhdistelmää sekä muuta vastaavaa rajattua tilaa, jossa eläintä pidetään. Pykälän säännöskohtaisissa perusteluissa tarkennetaan, että esimerkiksi naapureiden pihoja tai läheistä metsää ei voitaisi pitää vapaana liikkuvan kissan pitopaikkana, koska edellä mainitut eivät ole säännöksessä tarkoitetulla tavalla rajattuja alueita. Eläinten pitäjä ei kykene vaikuttamaan näiden tilojen ominaisuuksiin samalla tavalla kuin esimerkiksi oman pihansa turvallisuuteen. Ehdotettua 34 §:ää sovellettaisiin siis eläimen pitopaikkaan, jonka on oltava turvallinen. Säännös ei tulisi sovellettavaksi tilanteessa, jossa eläinten pitäjä päästää eläimen pitopaikan ulkopuolelle. Vapaana ulkona liikkuvat kissat voivat altistua ympäristön aiheuttamille vaaroille. Tarvittaessa kissojen vapaana ulkona pitämistä voitaisiin rajoittaa eläinten hyvinvointilakiehdotuksen nojalla annettavalla asetuksella. Ennen asiasta säätämistä rajoituksen tarvetta ja vaikutuksia tulisi kuitenkin selvittää ja sidosryhmiä kuulla normaalin lainvalmisteluprosessin mukaisesti. Etenkin, kun kyseessä on yhteiskunnassamme laajalti käytössä oleva eläintenpidon käytäntö, ehdotuksesta tulisi käydä avointa keskustelua ennen mahdollisiin lainsäädäntötoimiin ryhtymistä.

Erityisasiantuntija Tiina Pullola