top of page
  • Facebook
  • Yelp!

Ovatko kissat suuria luonnontuhoajia?


Hapsun kanssa ulkona.

Kysymys siitä ovatko kissat suuria luonnontuhoajia herättää suuria tunteita ja väitteitä puolesta ja vastaan. Vapaasti ulkoilevien lemmikkikissojen ja erityisesti kodittomien populaatiokissojen vaikutusta luontoon, lähinnä lintukantoihin on toistuvasti tuotu esille perusteltaessa sitä, miksi kissoja tulisi pitää sisällä ja rajoittaa niiden ulkoilu vain tarhaan ja valjaissa ulkoiluttamiseen.

Luonnonsuojelun hengessä tuodaan esille huimia lukuja kissojen vuosittain saalistamista pikkulintujen määristä. Usein jää epäselväksi mihin esitetyt luvut perustuvat, missä ja miten tutkimus on tehty, tai perustuuko väite edes tutkimuksiin. Entä mikä ero on populaatiokissojen ja ulkoilevien lemmikkikissojen saalistuskäyttäytymisessä ja saalismäärissä?

Kissojen rooli jyrsijäkantojen kurissapitämisessä jää yleensä lintukeskustelun varjoon. Hiiret, rotat ja myyrät viihtyvät erityisesti maataloissa ja hevostalleilla, joissa käsitellään viljaa ja muuta niille ruuaksi kelpaavaa syötävää. Jos jyrsijöiden määrää ei rajoiteta, niiden eläinten ja ihmisten ruuille ja omaisuudelle aiheuttamat vahingot nousevat suuriksi. Myrkyttäminen on epäekologinen ja mm. lähialueen muuta eläimistöä vaarantava torjuntakeino. Kissat, yhdessä muiden saalistajien kanssa, hillitsevät saalistamiensa nisäkäslajien populaatioiden kasvua.


Tutkimuksiin perustuvaa tietoa kissojen saaliseläimistä[1]

Paikallisesti kissat voivat romahduttaa joidenkin saaliseläinten populaatiot. Kuitenkaan, joitain pieniä valtameren saaria lukuun ottamatta, kissojen ei ole koskaan todettu olevan pääasiallinen syypää kotoperäisten saaliseläinlajien populaatioiden romahtamiseen. Pääasiallisesti kantojen romahtamisen syyt ovat muualla, esimerkiksi elinalueiden ja -olosuhteiden tuhoutumisella (ilmeisesti lähinnä ihmisen toimien seurauksena).

Suoliston sisällön ja ulosteiden tutkimukseen perustuva selvitys kissojen saaliseläimistä mantereella Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sekä Australiassa osoittaa nisäkkäiden (Australiassa myös liskojen) olevan kissoille selvästi tärkeämpiä saalis- ja ravintoeläimiä kuin linnut. Tilanne on toisenlainen valtameren saarissa, joissa vesilinnut muodostavat suurehkon osan kissojen saaliista.



Kissat eivät romahduta lintukantoja

Mustaleppälinnun on ajateltu olevan erityisesti alttiina pesiä tuhoaville saalistajille. Weggler ja Leu[2] tutkivat kolmen vuoden ajan (maaliskuu 1994 – huhtikuu 1997) mustaleppälinnun kantoja kahdessa sveitsiläisessä vuoristokylässä, joissa on paljon villinä eläviä kodittomia kissoja. Heidän tutkimuksensa mukaan runsas villien kissojen määrä aiheuttaa laululintujen kannan pienenemistä, mutta normaali lisääntyminen riittää ylläpitämään lintupopulaatiot. Toisin sanoen heidän tutkimuksensa mukaan kissat eivät ole syypää tämän linnun populaation pienenemiseen. Tutkimuksen aikana kissat aiheuttivat kolmanneksen lintujen munien tuhoutumisesta, viidesosan pesien hävityksestä, 10 % untuvikkojen kuolemista ja 3 % aikuisten lintujen kuolemista. Kissat vähensivät tutkitun lintupopulaation jälkeläistuottoa 12 %, mikä ei aiheuta kannan vähenemistä.

Samanlaiseen tulokseen tulevat Kaarina Kauhala ja Katja Holmala[3] kissojen elinympäristönkäyttöä ja vaikutusta luontoon selvittävässä tutkimuksessaan, joka tehtiin Kaakkois-Suomessa Virolahdella vanhan Virolahden kirkonkylän ympäristössä. He toteavat Fitzgeraldiin (1988) viitaten, että 50-90 % kissojen pyydystämistä eläimistä on muita kuin lintuja.

Alueilla, joissa kissoja on paljon voi niiden pyydystämien lintujen kokonaismäärä tietysti olla suuri. Britanniassa on arvioitu olevan noin 9 miljoonaa kissaa, joiden saaliista kesän (huhti-elokuu) aikana noin 27 % on lintuja. Tämä tarkoittaa noin 27 miljoonaa lintua koko Britanniassa. Nisäkkäiden osuudeksi on arvioitu 62 % eli 57 miljoonaa nisäkästä ja loput ovat matelijoita ja sammakkoeläimiä. Mikäli tässä tutkimuksessa on laskettu saalismäärä koko kissamäärän perusteella, ollaan aika pahasti pielessä. Saalistajia eivät suinkaan ole kaikki brittikissat, sillä osa kissoista on sisäkissoja ja osa ulkoilevista ei juurikaan harrasta saalistamista. Tätä aihetta sivuan myös kirjoituksessani Sisäkissa vai vapaasti ulkoileva.

Etelä-Ruotsissa kissojen ravintoa ulosteanalyysien perusteella tutkinut Liberg (1984) puolestaan havaitsi kissojen saalistavan pääasiassa pikkunisäkkäitä ja villikaneja ja vain vähän lintuja.

Kauhala ja Holmala kirjoittavat: ”Suurin osa kissojen pyydystämistä linnuista on yleisiä ja saalistus kohdistuu lähinnä poikasiin. Manneralueilla linnut ovat lisäksi sopeutuneet kissapetojen saalistukseen (Fitzgerald 1988), onhan kissoja aina elänyt mantereilla Australiaa lukuun ottamatta. Esimerkiksi villikissa Felis silvestris on aikoinaan ollut paljon nykyistä yleisempi Euroopassa ja varmasti paljon tehokkaampi saalistaja kuin kotikissa. Kissojen saalistus ei siten välttämättä vaikuta lintukantoihin kuin korkeintaan paikallisesti. Saaliiksi saattaa kuitenkin joutua myös harvalukuisempia lintuja, joille kissojen saalistus voi olla haitallista.”

Siis: ovatko kissat suuria luonnontuhoajia?

Se riippuu siitä mihin kissaa verrataan ja siitä onko kyse vapaasti ulkoilevista lemmikkikissoista vai itsensä metsästämällä elättävistä populaatiokissoista. Myös kissojen asuinalue vaikuttaa siihen, toisin paikoin jyrsijäkannat ovat runsaat ja alati uudistuvina ne riittävät tyydyttämään isonkin kissamäärän ravinnontarpeen. Jotkut vapaasti ulkoilevat lemmikkikissat eivät saalista lainkaan tai vain hyvin vähän, toiset ovat innokkaampia saalistajia. Itse ruokin pihallani lintuja talvisin ja lukuisissa linnunpöntöissä pesii vuosittain tiaisia, pikkuvarpusia ja kirjosieppoja. Pihalintujen kanta on vuodesta toiseen runsas ja kissani pyydystämä lintumäärä vuoden aikana on laskettavissa yhden käden sormilla. Vastaan voi väittää esimerkiksi sanomalla, että kissat eivät välttämättä tuo kaikkea saalistaan näytille. Tähän voin sanoa vain, että kyllä minä kissani tunnen. Uskoo ken tahtoo.

Kirjoittaja on vapaasti ulkoilevien kissojen kanssa purrfulnessaava Eeva-Liisa Kauhanen

[1] Dennis C. Turner Cats indoors and outdoors: behavior and welfare





[2] M Weggler & B Leu; A source population of Black Redstarts (Phoenicurus ochruros) in villages with a high density of feral cats(Felis catus) julkaistu Journal für Ornithologie – lehdessä 142, 273-283, 2001 [3] Kaarina Kauhala & Katja Holmala; Kissan elinympäristönkäyttö kesällä Kaakkois-Suomessa – pohdintaa kissan merkityksestä luonnossamme.

 
 
 

Recent Posts

See All
Vastine Satakunnan kansa -lehdelle

Tämä on toiveemme toimitukselle perehtyä kissaa koskeviin lakeihin. Kissaa koskeva lainsäädäntö on hyvin selkeä, mutta sitä tulkitaan...

 
 
 

Comments


© 2025 Kissojen oikeudet ry. - Kaikki tekijänoikeudet pidätetään.

bottom of page