Puheilla kissoista luonnontuhoajina lietsotaan kissavihaa

Ximen ja Nemo nauttivat turvallisesta vapaudesta. Kuva Heta Rousi

Vapaana ulkoilevat kissat on usein mediassa ja yleisessä keskustelussa demonisoitu luonnoneläimille haitallisina. Tällaiset jutut nostattavat kissavihaa ja aiheuttavat vaaraa kaikille ulkoileville kissoille.

Suomen oloissa omatoimisesti ulkoilevat kissat eivät merkittävästi vaikuta linnustoon tai ole haitaksi luonnolle kuin poikkeustapauksissa. Siksi on syytä oikoa vääriä väitteitä ja tiedostaa, että vapaana ulkoilevat kissat eivät ole syyllisiä lintukatoon. 

Kissat ansaitsevat enemmän arvostusta ja huolenpitoa, eikä niitä saa hylätä. Vapaasti

lisääntyvistä kissoista saattaa muodostua kissapopulaatioita, jotka ovat ongelma kissoille itselleen, ja niistä voi muodostua myös ympäristölle haittaa.

Hyvin harva omillaan elävä kissa selviää kuitenkaan Suomen ankarista talviolosuhteista hengissä. Villiintyneinä eläviin kissoihin ei saa sekoittaa hoidettuja ulkoilevia kotikissoja. Kissoja loukutettaessa pitääkin varmistaa, onko lopetettavaksi tai eläinsuojaan vietävällä kissalla omistajaa. 

Laki suojaa myös kissaa

Metsästyslain (615/1993) mukaan kotikissalla on lain suoja koko maassa. Kotikissaa ei saa tappaa/lopetuttaa kukaan muu kuin sen omistaja. Lisäksi kissalla on Suomessa järjestyslain (612/2003) mukaan oikeus ulkoilla vapaasti muutamia yleisiä paikkoja lukuun ottamatta, joihin kuuluu yleinen uimaranta, lasten leikkipaikka, yleiseen käyttöön varattu juoksu-, kunto- tai hiihtorata, urheilukenttä sekä tori toriaikana.

Uuteen eläinten hyvinvointilakiin (693/2023) on myös sisällytetty lemmikkieläinten suojelua koskeva yleissopimus (SopS 49/1992). Siihen liittyen on tarkennettu, että kotipiirin ulkopuolelta tavattu kissa ei ole heitteille jätetty, jos omistaja huolehtii sen muusta hoidosta, tai on tilapäisesti siirtänyt kissan hoitovastuun muulle taholle. 

Mikäli tulkintaa muutetaan ja määritellään kotipiirinsä ulkopuolella tavattava kissa hylätyksi, villiintyneen kissan asemaan, se tarkoittaa käytännössä lainsuojattomuutta myös kotikissoille. Naapurit on syytä ottaa huomioon ja konfliktitilanteissa etsiä yhdessä toimiva ratkaisu yhteiseloon.

Kissat Suomen historiassa

Nymanin ja Keinäsen (2012) kirjoittamasta Kissojen Suomi kirjasta selviää, että kotikissa (Felis catus) on ollut Suomessa ainakin tuhat vuotta. Maataloissa on menneinä vuosisatoina lähes poikkeuksetta pidetty tupakissoja ja navettakissoja. ”Ylimääräiset” on tapettu ja kissoja on tapettu myös niiden turkisten tähden. Keskiajalla Keski-Euroopassa vallinnut kissojen vaino ei kuitenkaan ulottunut Suomeen asti.

Kissa ei ole haitallinen vieraslaji 

Kissa ei ole Suomessa haitallinen vieraslaji https://vieraslajit.fi/lajit/MX.53004.

Villiintynyttäkään kissaa ei pitäisi luokitella Suomessa vieraslajiksi, koska kissa ei ole Suomessa luonnonvarainen eläin, vaan lemmikki/kotieläin. Suomessa ei ole tiettävästi koskaan edes tavattu villikissoja.

Lemmikkikissaa ja villiintynyttä kissaa on lisäksi vaikea erottaa toisistaan loukussa tai luonnossa, minkä vuoksi vieraslajiluokittelu on käytännössä kyseenalainen. Moni lemmikkikissa menee paniikkiin loukussa, tai pelkää tuntemattomia ihmisiä. Laki edellyttää, että löytökissaa pitää säilyttää 15 vrk talteenottopaikoissa. Eli mitään kissaa ei saisi tappaa tavattaessa.

Kissa ei ole syyllinen lintukatoon

Väite, ”kissa kylvää tuhoa”, on kissoja räikeästi mustamaalaava eikä sitä ole suhteutettu todellisuuteen. Suomessa lintukadon suurimmat aiheuttajat ovat metsien hakkuut, maatalouden tehostuminen sekä aiempina vuosikymmeninä tehdyt soiden ojitukset. Muita pääsyyllisiä ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutukset, rakennusten lasiseinämät ja ikkunat, liikenne sekä lintujen talvehtimisalueella kuten Afrikassa ja Etelä-Euroopassa tapahtuvat muutokset.

Suomessakin lintukatoon vaikuttaa vahvasti pikkulintujen ansa- ja verkkopyynti Välimeren alueella. Vieraslajien vaikutus lintujen vähenemiseen on tutkimusten valossa epäselvää. 

Kissat saalistavat pääasiassa jyrsijöitä

Kissat vaanivat paljon, mutta vain pieni osa tästä vaanimisesta johtaa saaliin nappaamiseen (Telkänranta 2002). Osa kissoista tappaa vain vähän, tai ei ollenkaan, kun taas osa yksilöistä pyydystää enemmän saaliita. Se, mitä kissayksilö saalistaa ja kuinka paljon, on riippuvaista muun muassa siitä, mitä on saatavilla ja minkälaisesta ympäristöstä on kyse. Esimerkiksi Brittein saarilla tehtyjä tutkimuksia ei voi suoraan verrata Suomessa tai Ruotsissa tehtyihin tutkimuksiin, kuten käy ilmi muun muassa Kauhala et al. (2015) tiedejulkaisusta ja Telkänrannan (2002) kirjasta. 

Esimerkiksi valtamerten saarten rannoilla esiintyy runsaslukuisina useita maassa pesiviä lintulajeja, jotka ovat alttiita pedoille. Manner-Euroopassa olosuhteet ja eläimistön suhteellinen koostumus on erilainen kuin saarilla. Tutkimuksissa on osoitettu, että kissojen saalistusta maantieteellisesti erillisillä alueilla ei pidä suoraan verrata toisiinsa (Telkänranta 2002, Széles et al. 2018). Saarilla tehtyjä saalistustutkimuksia ei myöskään pidä soveltaa manneralueille. Pohjoisessa Manner-Euroopassa kissan pääsaalista ovat piennisäkkäät (Széles et al. 2018). Kissan runsaimpiin saalislajeihin Suomessa kuuluvat myyrät, hiiret, rotat ja päästäiset (Telkänranta 2002, Széles et al. 2018). 

Metsäisessä ympäristössä muita ympäristöjä useammin kissan saaliiksi jäävät päästäiset ovat pääasiassa metsäpäästäisiä, jotka ovat metsämyyrän ohella Suomen runsaslukuisin nisäkäslaji. Kauhala et al. (2015) julkaisussa sekä Telkänrannan (2002) kirjassa, jossa on viittaus Ruotsissa tehtyyn laajaan saalistustutkimukseen, on tuotu esiin, että linnut muodostavat vain pienen osan lemmikkikissojen kokonaisravinnosta ja niitäkin saalistetaan pääasiassa, jos jyrsijöitä ei ole saatavilla. 

Kissojen oikeudet ry kerää kissojen saalistilastoa tällä hetkellä noin sadan Suomessa vapaasti ulkoilevan kissan osalta, ainakin yhden vuoden ajalta. Lopulliset tulokset julkistetaan myöhemmin. Alustavat tulokset eivät tue kissojen roolia linnustajina.

Linnut osaavat varoa kissoja

Linnut pääsevät ulkona hyvin kissoja pakoon ja etenkin puustoisessa ympäristössä ne ovat kissalle vaikea saalistuskohde. Syksyisin puistoissa ruokailevat pikkulinnut ovat alttiimpia kissojen saalistukselle (Kauhala et al. 2015). Lisäksi talvisin kylmyyden heikentämät linnut ja pesimäaikaan pesistä pudonneet poikaset saattavat jäädä herkemmin kissan saaliiksi. Osa kissoista on taitavampia lintujen saalistajia, mutta tällöinkin saaliiksi jäävät todennäköisesti pääasiassa heikommat, sairaat ja vanhat yksilöt, tai poikaset.

Kissan kuuloaisti on virittynyt samalle taajuudelle pienjyrsijöiden ääntelyn kanssa (Telkänranta 2023). Jos jyrsijöitä on saatavilla runsaasti, kissat keskittyvätkin niihin. Maatalousympäristössä saaliiksi jäävät useimmiten pikkujyrsijät ja kissan lintuihin kohdistama saalistuspaine on siellä pieni (Kauhala et al. 2015, Telkänranta 2023). Muiden lajien yksilöitä, kuten jäniseläimiä ja sammakoita voi jäädä saaliiksi kissasta riippuen. 

Väite, että luonnoneläimet eivät oppisi välttämään kissaa, tuskin pitää paikkaansa, koska esimerkiksi linnut varoittelevat ahkerasti kissan liikkuessa alueella. Muuttolinnut oppinevat myös talvehtimisalueillaan tunnistamaan kissan ja varomaan sitä.

Toisin kuin usein väitetään, kissan kaltainen saalistaja ei ole myöskään täysin vieras Suomen luonnolle, vaan vaanimalla pyydystäviä pienpetoja on muitakin, kuten kettu. 

Villiintyneet kissat ottavat ravinnon luonnosta

Tutkimusten mukaan suurimmat kissojen aiheuttamat haitat luonnoneläimille ovat villiintyneiden kissojen aiheuttamia (Széles et al. 2018). Villiintyneiden kissojen selviytyminen on kiinni saalistuksen onnistumisesta, koska ne saavat kaiken ravintonsa luonnosta. Lintuja saalistavan kissan linnustolle aiheuttama mahdollinen haitta kompensoituu ainakin osittain sen saalistamien, lintuja tai linnunmunia syövien, piennisäkkäiden aiheuttaman linnustohaitan poistumisena (Kauhala et al. 2015). Esimerkkinä tästä on, että osa kissoista torjuu tehokkaasti rottia, jotka syövät myös maassa pesivien lintujen munia ja poikasia (Kauhala et al. 2015).

Lisäksi ekologian peto-saalisteorian mukaan pedot parantavat saalislajien geneettistä perimää, koska selviytyjiksi jäävät elinvoimaisimmat yksilöt ja ne yksilöt, jotka ovat parhaiten sopeutuneita ympäristöönsä. Tämä petojen eliöille aiheuttama testi on elintärkeää lajien jatkuvan sopeutumisen ja selviytymisen kannalta. 

Sisäkissoja, valjaissa ja vapaasti ulkoilevia kissoja 

Osa kissoista saattaa sopeutua elämään pelkästään sisäkissoina, jos ulkona ympäristö on levoton, vaarallinen ja ei-houkutteleva ja jos kissa saa sisäympäristössä riittävästi mahdollisuuksia ”saalistukseen” ja muuhun virikkeellisyyteen. Kuitenkin rauhalliseen maaseutumaiseen ympäristöön päästessään kissalla on yleensä kova kiinnostus ulkoelämää kohtaan.

Monien kissojen hyvinvointi kärsisi huomattavasti, jos ne eivät pääsisi ulkoilemaan. Osa kissoista sopeutuu valjaisiin. Osa kissoista taas ei sopeudu valjaisiin ja niiden hyvinvoinnille on erittäin tärkeää saada ulkoilla vapaasti. 

Maaseutuympäristössä ulkoilevat kissat hoitavat tärkeää tehtävää jyrsijöiden torjujina. Ne ovat luonnonmukainen ja hyvä vaihtoehto myrkyille ja loukuille, jotka aiheuttavat huomattavaa haittaa luonnon eläimille https://www.muutoslehti.fi/artikkelit/rottasodan-sivulliset-uhrit/.

Vastuullinen omistaja leikkauttaa, siruttaa ja rekisteröi kissan, huolehtii kissan monipuolisesta hoidosta sekä antaa kissan ulkoilla riittävästi, mikäli ympäristö on kissan kannalta turvallinen. Kissan turvallisuutta voi parantaa valvomalla sen ulkoilua, esimerkiksi pantaan kiinnitettävän gps-seurantalaitteen avulla.

Kissojen käyttäytymistarpeet eivät ole muuttuneet vuosisatojen saatossa. Afrikassa kotikissat risteytyvät edelleen niiden kantamuodon, afrikanvillikissan, kanssa ja jalostaminen on nuori ilmiö, joka ei ole vaikuttanut kissojen geenistöön merkittävästi (Telkänranta 2002, Telkänranta 2023).

On selvää, että Suomessa talvi on niin kylmä, että silloin kissojen ulkoilua on syytä rajoittaa. Omistajan tuleekin etenkin kylmänä vuodenaikana huolehtia siitä, että kissa pääsee sisään lämpimään aina halutessaan, eikä vietä ainakaan öitään ulkona.

Vapaasti ulkoilevaksi aiottu kissa tulee totuttaa ulkoiluun ja kissan tulee myös mieltää koti turvapaikaksi ennen kuin kissan päästää vapaasti ulos. Omistajan tulee käyttää omaa harkintakykyään siinä, onko ympäristö riittävän turvallinen kissalle vapaaseen ulkoiluun.

Yleisesti ottaen kissa on ihmisen tärkeä kumppani, jolla on myös oma itseisarvonsa ja oikeus hyvinvoinnilleen tärkeään käyttäytymiseen. Kissan ja ihmisen yhteiselo on parhaimmillaan hedelmällistä ja molempien lajien hyvinvointia lisäävää.

Heta Rousi, FT (meribiologia)

Outi Vainio, prof. emer. (eläinlääketieteellinen farmakologia)

Riitta Salmi, LuK (biologia)

Hannele Luukkainen, valtiot. lis. (kansantaloustiede)

Kirjallisuusluettelo 

Kauhala K., Talvitie K. & Vuorisalo T. 2015. Free-ranging house cats in urban and rural areas in the north: useful rodent killers or harmful bird predators? Folia Zoologica 64: 45-55.

Nyman H. & Keinänen M. 2012. Kissojen Suomi – Katit Historian Poluilla. SKS Kirjat. 175 s.

Széles G., Purger J. J., Molnár T., Lanszki J. 2018. Comparative analysis of the diet of feral and house cats and wildcat in Europe. Mammal Research 63: 43-53.

Telkänranta H. 2002. Matka Kissan Mieleen. Sanasilta.121 s.

Telkänranta H. 2023. Millaista on olla kissa? SKS Kirjat. 156 s.