Tarina Orvokista ja kissan arvostuksesta

Vieraskynä

Tuttavalleni syntyi 4 kissanpentua, joista yksi oli kilpikonna väritykseltään ja siksi aika varmasti tyttö. Olin kauan haaveillut kilpparitytöstä ja nimikin sille oli jo valmiina. Varasimme kilpparipennun jo 2 päiväisenä ja sitä on kutsuttu siitä lähtien Orvokiksi. Haimme Orvokin kotiin 14 viikkoisena.

Orvokki oli kovin arka ja meillä oli 4 isoa koiraa. Orvokin kasvattaja oli hieman huolissaan, syökö koirat Orvokin ennen kuin tämä ehtii uuteen kotiinsa tutustua. Lohduttelin häntä kertomalla, että koirani olivat koulutettuja ja ne ottivat uudet perheenjäsenet hyvin vastaan aina. Ja näin kävi. Kissa muodosti itselleen lauman koirista jo muutamassa päivässä. Kuvittelin, että ainakin 2 viikkoa menisi aran kissanpennun kanssa totuttaa sitä koiriin. Orvokki olikin niin utelias eikä tykännyt yksinolosta, että olihan se päästettävä tutustumaan koiriin. Nuorin koirani oli myös pentu ja näistä kissan- ja koiranpennuista tuli voittamattomat ystävykset. Vanhemmat koirat vain kestivät pienen kissaneidin seikkailuja kärsivällisesti.

Tuli aika leikkauttaa Orvokki. Samalla sirutin Orvokin. Asuimme omakotitaloalueella. Alueelle oli tullut suunnaton rotta- ja myyräongelma sen jälkeen, kun viimeinen ulkoileva kissa poistui alueelta. Mietin ääneen naapureille, mitä tekisin? Pidänkö kauniin Orvokin sisäkissana vai päästänkö ulos, vapaana ulkoilevaksi hiirikissaksi? Naapurini olivat yksimielisiä siitä, että alue tarvitsee hiirikissan ja naapurit, jotka ovat pääosin ikäihmisiä, halusivat puutarhoihinsa lemmikin. 

Elämä koiralauman kuningattarena ja ulkoilevana kotikissana sujui mallikkaasti. Orvokilla oli ensimmäisen vuoden oppainaan muutama vanha kissa läheiseltä asuinalueelta. Vanhojen kissojen kuoltua, Orvokki peri hyvät hiirestysmaat ja myöhemmin opetti naapurin uutta kissaa asiassa myös.

Orvokki seikkaili niin villisti asuinalueellamme, että se toi iloa monelle naapurustossa. Ainoa asia mikä naapureita harmitti, oli se, ettei Orvokki seurustellut heidän kanssaan. Orvokki oli hyvin itsenäinen kissa. Naapurit kuitenkin kehuivat aina, kuinka hyvä hiirikissa Orvokki oli. Orvokilla aina oli hiiri suussa, kun sen näki.

Orvokki on ollut todella arvokas ja iloista keskustelua aiheuttava hahmo naapurustossamme. Vain kerran Orvokista valitettiin. Yksi rouva, vanha maatilan emäntä, tuli kertomaan minulle, ettei tykkää, kun Orvokki nukkuu hänen terassikalusteillaan. Kerroin hänelle, että hän on alueen ainoa valittaja ja hän voi ihan itse ajaa kissan pois terassiltaan ja pihastaan. Kerroin kuinka muut naapurustossa arvostavat hyvää hiirikissaa juuri rottaongelmien vuoksi, ja että Orvokki on hiirikissasukua. Sen äiti ja mummo toimivat myös kyseisessä tehtävässä maatilalla ja jopa kaupungissa keskustan lähellä. Vanha rouva oli kovin tyytyväinen tietoon ja sanoi lopulta, että Orvokki saa olla vapaana ja hän ei raaski niin kaunista kissaa hätyytellä pois terasiltaan.

Orvokki elää edelleen vapaata elämää asuinalueemme kiistattomana kuningattarena ja alueelle on tullut uusia vapaana kulkevia kissoja.

Mimaus