Tarinoita kissoista

Sienestäjäkissa Lubban

Asumme maalla kylässä ja meidän tiellä on viisi taloa, talot meidän molemmin puolin kiittelevät aina meidän ahkeria kissojamme kun näkevät heidän pyydystäneen hiiren. Kauempana olevat naapurit huokailevat aina, että eikö ne voisi tulla myös heidän pihoilleen pyydystämään jyrsijöitä mutta valitettavasti meidän tyttökissojen reviiri on vain n. 3 ha.

Sieneen metsäänkin kun mennään, ja kun mennään liian kauas, alkavat kissat itkemään. Sieneen lähtee aina takuuvarmasti Lubban kissa, mutta vain oman perheen jäsenten kanssa. Käyn usein sienessä tätini ja yhden ystävättäreni kanssa ja Lubban kissa seuraa aina joka askeleen mukana.

Eräänä syyspäivänä päätti tätini lähteä meidän pihalta yksin sienimetsään ja ajatteli, että Lubban tulisi seuraksi, mutta ei, ei pienintäkään elettä lähteä mukaan. Yleensä jos kissa nukkuu terassilla ja hänelle näyttää ämpäriä niin hän ampaisee ylös ja mukaan metsään, mutta nyt ei auttanut näyttää ämpäriäkään, Lubban ei lähtenyt tädin kanssa metsään. Tätini oli hyvin pettynyt ..

Toinen kissa Vilgor tuli myös ennen mukaan, mutta nykyään vaan ihan lyhyen matkan, sitten se kääntyy ympäri ja menee kotiin. Luulen että se on jossakin vaiheessa pelästynyt jotakin metsän eläintä tai ihmistä, koska ennen hänkin tuli aina innoissaan mukaan pitkille metsälenkeille.

Kotihoitaja Hjördis

Kaksi kertaa on kissa ilmoittanut vuotavasta putkesta. Kissa nimeltä Hjördis, minun oma kissani, istui lämminvesivaraajan vieressä sinnikkäästi, välillä tuli luokse ja taas varaajan viereen, kunnes ymmärsimme avata luukun ja huomasimme että siellä vuotaa putki. Samoin sama kissa ilmoitti vuotavasta vesiputkesta pyykinpesukoneen takana pesukonesyvennyksessä. Kiitos Hjördis kissan jäivät vahingot vähäisiksi, mutta ilman kissaa olisi voinut tulla suuret vahingot.

Kun olen kipeä, niin kissani Hjördis pysyy koko ajan luonani. Kuumeessa kun palelen, hän painautuu täysin kiinni ja lämmittää. Hjördis hoitaa minua muutenkin. Joka ilta menemme yhtä aikaa nukkumaan, alkaa sama rituaali. Minun pitää ojentaa käsivarsi ja Hjördis ensin pesee kättä tai käsivartta, sitten seisoo tassulla ranteen päällä ja sen jälkeen asettautuu käsivarren päälle nukkumaan. Mieheni väittää, että minulla on uniapnea, että mukamas kuorsaan ja että minulla on pitkiä hengityskatkoja. Silloin Hjördis on kuulemma valppaana ja herättää minua pomppimalla päällä, ynisemällä tai niin kuin itse olen herännyt siihen kun viikset kutitti naamaa, kun hän tuijotti minua hiukan lähempää.

Vanhin kissamme Fjollan ulkoilee vaan silloin kun on niin lämmin kesäpäivä, että talon ovi pysyy auki. Hän ei ota riskiä, että jäisi oven taakse pääsemättä sisään. Tämä johtuu siitä, että kun Fjollan oli pieni niin hän meni saniaisten alle piiloon, mutta siihen hyppäsikin talitintti, jota Fjollan pelästyi niin kovasti ettei enää halunnut mennä ulos ellei ollut takuuvarmaa pääsyä sisälle."

Terv.Gunilla Partanen