Tuhoavatko kissat monimuotoisuuden?

Tämä kirjoitukseni kiivasta keskustelua ja vastakkainasettelua aiheuttavasta aiheesta tuhoavatko kissat monimuotoisuuden perustuu enimmiltä osin Francisco Rubén Badenes-Pérezin Conservation Science and Practice -lehdessä julkaistuun artikkeliin The impacts of free-roaming cats cannot be generalized and their role in rodent management should not be overlooked. Muut keskeiset lähteet on mainittu erikseen. Kissalla tässä jutussa tarkoitan kesykissaa Felis catus.

Tämä kirjoitus löytyy myös Purrfulness -sivuilta, jossa on paljon muutakin kissamaista asiaa.

Kissa on suosittu lemmikki ja suuri osa kissoista elääkin yhteiseloa ihmisten kanssa, mutta kissoja elää myös kodittomien kissojen yhteisöinä, joista osa elelee täysin omillaan ja osa on vaihtelevassa määrin ihmisten kanssa tekemisissä ja ihmisten avustamia. Vaikka kissojen ja ihmisten yhteiselämän yleisesti ajatellaan alkaneen, koska kissat olivat hyödyllisiä jyrsijäkannan rajoittajia, kissat ovat saalistajina yleispetoja, jotka pyydystävät pieniä ja keskisuuria saaliita aina kovakuoriaisista käärmeisiin ja pienehköihin nisäkkäisiin.  Siten kissat olivat haluttuja jakamaan kodin ihmisten kanssa ja samalla pitämään poissa alivuokralaisiksi yrittäviä pikkuötököitä ja myrkyllisiä käärmeitä.

Asia ei ole yksiselitteinen, vaan itse asiassa kaukana siitä

Kysymys, tuhoavatko kissat luonnon monimuotoisuuden, ei saa yksiselitteistä vastausta tieteellisissä tutkimuksissa. Edes luonnonsuojelijoiden keskuudessa ei asiasta vallitse yksimielisyyttä. Kissojen vaikutus ympäristöön ei ole yksiselitteinen eikä sitä voida yleistää. Vaikutus riippuu paikasta ja tilanteesta ja se voi olla negatiivinen, neutraali tai positiivinen. Kissojen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen vaihtelee maittain, alueittain ja elinpiireittäin. Arvioitaessa kissojen vaikutusta luontoon tulisi ottaa huomioon monimuotoinen vuorovaikutus kissojen, muiden petojen ja saaliseläinten välillä.

Kissoista voi olla haittaa…

Monissa tutkimuksissa (esimerkiksi Bellard ym. 2016, Global patterns in threats to vertebrates by biological invasions, The Royal Societyn julkaisema) on todettu, että kissat voivat vahingoittaa luonnon monimuotoisuutta, mutta vaikutus vaihtelee ja riippuu alueen eläimistöstä ja olosuhteista. Alueilla, joilla ei ole ennestään ollut vastaavia pienpetoja, saaliseläimille ei ole kehittynyt suojautumis- tai puolustusmekanismeja, joilla ne voisivat menestyksellisesti puolustautua tulokaspetoja, muun muassa kissoja vastaan. Tällainen tilanne on ollut esimerkiksi joillain saarilla, joilla tulokaspedot ovat romahduttaneet saaliseläinkantoja.

Esimerkiksi Australian eläimistö on kehittynyt ilman monen ihmisen mukanaan tuoman petonisäkkään läsnäoloa ja ne ovat aiheuttaneet suurta tuhoa eläimistölle. Australialaisessa tutkimuksessa* mainitaan alkuperäislajien sukupuuttoja aiheuttaneina tulokaslajeina kissa (Felis catus), mustarotta (Rattus rattus), mangusti (Herpestes auropunctatus) ja kärppä (Mustela erminea). Haittaa alkuperäislajeille tulokaspedot aiheuttavat saalistamalla, kilpailemalla elintilasta ja ravinnosta, levittämällä tauteja ja edistämällä muiden tulokaslajien leviämistä.

Toisaalta monin paikoin eri lajit ovat sopeutuneet rinnakkaiseloon jonkin muun vastaavalla tavalla saalistavan pedon, esimerkiksi alueella luontaisesti elävän villikissalajin kanssa, osaten siten suojautua myös tulokaspedoilta.

… ja kissoista voi olla hyötyä

Kissoilla on yhä myös merkittävä rooli haitallisten jyrsijäpopulaatioiden rajoittamisessa. Saariekosysteemissä rotat voivat olla kissoja suurempi vaara luonnon monimuotoisuudelle. Esimerkiksi joillain Uuden-Seelannin saarilla kissat pitävät rottakannat kurissa vähentäen siten niiden vaikutusta lintukantoihin. Esimerkkinä mainitaan Ascension, jossa kissojen hävittämisohjelman alkaessa tiedettiin rottien syövän nokitiirojen munia. Menestyksekkään kissojen hävittämisohjelman myötä rottien havaittiin tulleen nokitiirojen poikasten pääasiallisiksi saalistajiksi. Kolme vuotta kissojen saarelta hävittämisen jälkeen nokitiirakanta ei ollut merkittävästi kasvanut, mutta rotat olivat nyt niiden pääasiallisia saalistajia ja rottakannan kontrollointi oli tarpeen.

Tästä nähdään, kuinka ravintoketjujen monimutkaisuuden vuoksi jonkin saalistajan, esimerkiksi kissan, poistaminen jostain ekosysteemistä voi aiheuttaa odottamattomia ja haitallisia seurauksia monimuotoisuudelle. Kun samassa ekosysteemissä on sekä alkuperäisiä että tulokaslajeja, voi vuorovaikutus eri lajien välillä olla hyvin monimuotoista. Tulokaslajien läsnäolo ja toiminta ei välttämättä hävitä alkuperäisten saalislajien kantoja eivätkä ne siten kavenna monimuotoisuutta. Badenes-Pérez kritisoi tutkimuksia, jotka raportoivat kissojen tappamien saaliseläinten - yleensä eritoten lintujen - määristä, mutta eivät pysty esittämään minkälaisiksi saaliseläinten populaatiot kehittyisivät ilman kissan läsnäoloa ekosysteemissä ja minkälaisia silloin olisivat rottien ja muiden pienpetojen määrät.

Tuhoavatko kissat monimuotoisuuden? Puolesta ja vastaan

Artikkelissaan A moral panic over cats** joukko luonnonsuojelijoita ja tutkijoita kumoavat Scott Lossin ja Peter Marran esittämän*** väitteen, että tieteellinen konsensus on yhdenmukainen sen näkemyksen kanssa, että kissat ovat maailmanlaajuinen uhka biologiselle monimuotoisuudelle.

Useisiin tieteellisiin lähteisiin viitaten kirjoittajat todentavat, että tosiasiassa tieteellinen yksimielisyys on se, että kissoilla voi tietyissä yhteyksissä olla tukahduttavia populaatiotason vaikutuksia joihinkin muihin lajeihin. Tämä sama pätee kaikkiin saalistajiin, olivatpa ne kotoperäisiä tai eivät. Näin ollen kissoja ei tulisi automaattisesti pitää yleisenä uhkana monimuotoisuudelle - erityisesti ei ilman viittausta tärkeisiin ekologisen yhteyden tekijöihin, tilannetekijöihin, haittojen selkeään määritelmään ja todisteisiin niistä. Itse asiassa myös Loss ja Marra myöntävät toisessa artikkelissaan****, että on vaikea määrittää, vaikuttavatko kissat todella populaatiotasolla saalislajeihinsa.

Tutkimusasetelma ja tulosten tulkinta voivat vääristää totuutta

Vaikka on olemassa tieteellistä näyttöä siitä, että tietyissä ekologisissa yhteyksissä kissoilla on negatiivista vaikutusta luonnon monimuotoisuuteen, on myös tieteellistä näyttöä, joka tarjoaa monipuolisemman näkökulman mahdollisiin vaikutuksiin. Esimerkkeinä puutteista tarkastelussa ja vääristymiä aiheuttavista tulkinnoista mainitaan mm.**

-        vapaana elävien kissojen määrän aiempi yliarviointi Australiassa

-        erityisten tapaustutkimusten tulosten soveltaminen maailmanlaajuisesti

-        haitalliset seuraukset, jotka ovat johtuneet kissojen poistamisesta manner- tai saariekosysteemistä (esim. aiemmin mainittu Ascension-saari)

-        ei ole käsitelty alueellista, ajallista ja ekologista dynamiikkaa – esim. saalistajien ja saaliiden suhteita ja korvaavaa saalistamista

-        puuttuvat uudelleenarvioinnit tulokaslajien myönteisistä vaikutuksista häiriintyneissä tai uusissa ekosysteemeissä

-        kissojen saalistama lajimäärä voi olla pieni.

Myös RSPB, Royal Society for the Protection of Birds on todennut: ”Huolimatta kissojen puutarhoissa tappamasta suuresta lintumäärästä, ei ole olemassa selvää tieteellistä näyttöä siitä, että niiden aiheuttama kuolleisuus aiheuttaisi lintupopulaatioiden pienenemisen. Tämä voi olla yllättävää, mutta miljoonia lintuja kuolee luonnollisesti joka vuosi, pääasiassa nälkiintymisen, sairauksien tai muiden petojen [kuin kissojen] takia. ”Kun lisäksi huomioidaan se useassa tutkimuksessa todettu seikka, että kissojen saalislinnut ovat enimmäkseen yleisiä, runsaslukuisia lajeja, on liioiteltua väittää kissojen aiheuttavan lintulajien sukupuuttoa.”

Puhuttaessa kissojen vaikutuksesta luontoon, kannattaa mainita samalla hengenvedolla myös ihmisen toimien vaikutus luontoon ja asettaa tuhon määrä ja laatu oikeaan mittakaavaan. Euroopan parlamentti toteaa mm. ”Biodiversiteetti tai luonnon monimuotoisuus, eli biologisen elämän moninaisuus planeetallamme on heikentynyt huolestuttavan nopeasti viime aikoina. Muutos johtuu pääasiassa ihmisen toimista ja niiden seurauksista, kuten maankäytön muutoksista, saastumisesta ja ilmastonmuutoksesta.”

Lintukantojen verottamisessa kissojen rooli ei siis ole yksiselitteinen eikä suinkaan selkeä, sen sijaan lintujen laiton metsästys on huomattava vaara monelle uhanalaiselle lintulajille. Yksistään Välimeren alueella tapetaan vuosittain lukematon määrä lintuja laittomasti. Tietoja metsästettyjen lintujen lukumäärästä tai metsästysmäärien kehittymisestä, metsästetyistä lajeista tai metsästyksen vaikutuksesta lintupopulaatioihin on vain muutamasta maasta (Maltalta, Kyprokselta, osista Kroatiaa ja Espanjaa). Siten kokonaiskuvaa lintujen metsästyksestä ja sen vaikutuksesta ei voi kunnolla muodostaa. Laiton lintujen metsästys on joka tapauksessa tunnistettu suureksi uhkaksi ja kansainvälisiä toimia laittoman metsästyksen lopettamiseksi on aloitettu.

Kuvan kartta havainnollistaa laittoman metsästyksen tilannetta Välimeren maissa. Kartan värit kertovat vuosittain laittomasti tapettujen lintujen määrän ja nuolet kuvaavat trendiä metsästyksen kehittymisessä. Arvioitu tai todennäköinen vuosittain laittomasti tapettujen lintujen määrä on suurin  Italiassa (3,4 – 7,8 miljoonaa), toiseksi suurin Egyptissä (0,3 – 10,6 miljoonaa) ja kolmanneksi suurin Syyriassa (2,9 – 4,9 miljoonaa). Lähde: Preliminary assessment of the scope and scale of illegal killing and taking of birds in the Mediterranean | Bird Conservation International | Cambridge Core

Conservation Biology lehden artikkelissa** tutkijat ottavat kantaa vapaasti ulkoilevien kotikissojen väitettyyn valtavaan uhkaan biologiselle monimuotoisuudelle, mistä syystä jotkut luonnonsuojelijat vaativat kissojen poistamista kaikin tarvittavin keinoin. Kirjoittajat, jotka itsekin ovat luonnonsuojelijoita, sanovat näiden äärimmäisten väitteiden olevan vääriä ja ruokkivan perusteetonta moraalista paniikkia kissoista.

Tämän kirjoituksen loppuun sopii hyvin em. artikkelin perussanoma: On olemassa näyttöä kissojen aiheuttamasta luontotuhosta, mutta on myös olemassa merkittäviä käsittelemättömiä eettisiä ja poliittisia kysymyksiä suhteessa siihen, miten ihmisten tulisi arvostaa kissoja ja elää rinnakkain kissojen ja kotoperäisten villieläinten kanssa. ”

Yhteiskuntaa palvelee paremmin yhteistyöhön perustuva lähestymistapa, jolla tuotetaan parempaa tieteellistä ja eettistä tietoa vapaasti liikkuvista kissoista.”

*Invasive predators and global biodiversity loss, kirjoittajat: Tim S. Dohertya, Alistair S. Glenc , Dale G. Nimmod , Euan G. Ritchiea , and Chris R. Dickmane; Edited by Daniel S. Simberloff, The University of Tennessee, Knoxville, TN, and approved July 20, 2016 (received for review February 12, 2016)

** A Moral Panic over Cats, kirjoittajat: William S. Lynn, Francisco Santiago-Avila , Joann Lindenmayer, John Hadidian, Arian Wallach , Barbara J. King

*** Loss SR, Marra PP. 2018, Merchants of doubt in the free-ranging cat conflict. Conservation Biology 32:265–266

*** Loss SR, Marra PP. 2017. Population impacts of free-ranging domestic cats on mainland vertebrates. Frontiers of Ecology and Environment 15:502–509.

...............................

Kirjoittaj: Eeva-Liisa Kauhanen, KTM, Mindfulness-ohjaaja